Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Tämä talo on nähnyt elämää jo 120 vuotta. Albert Sjöberg sen rakensi perheelleen ja verannan sekä kesä huoneet Birgitalle ja Börjelle taas Edvin Österlund.  Siniset verannan lattia ja portaat ilahduttavat raikkaudellaan. Keittiöön kun astuu tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt 60/70 luvulle. Seinäkello raksuttaa tasaisesti ja matkaajat huokailleet " kuin mummolaan tulisi". Pihapiiriin kuuluu vanha navetta ja mylly. Marjapensaat, omena ja luumupuut sekä raparperi. Voi kuvitella kuinka Astrid huivi päässä keräsi marjasadon tarkasti talteen jotta talven vitamiinit olisi tallessa. Puolukat kerättiin ja hillottiin. PS. hyvältä maistuu tämänkin päivän asukkaille tuore puolukkasurvos saaren marjoista.  Tämä pieni söpö rakennus on ollut suola/jauho varasto. Kunnes se muutettiin kesävieraiden asunnoiksi. Joskus 60/70 luvulla.  Tänä vuonna on ollut runsaasti pihlajanmarjoja ja omenoita. Mitähän niistä olisi Astrid tehnyt tai hänen äitinsä Anna ... Illan Fazer hetki, sininen. Yhteysalu...

Ympäristö tarvitsee ihmistä ---hoitamaan, muokkaamaan ja suojelemaan.  Kun luonto on saanut vallata maan kuten haluaa, siitä seuraa umpeenkasvu. Ja silloin ihmisiä tai /ja karjaa tarvitaan avuksi muokkaamaan ja muovaamaan. Karuudestaan huolimatta eli maa kun hiekkaista ja kallioista ei se kasveja tunnu estävän. Kataja on ottanut valtaansa täällä laajoja alueita. Ja siis 50 vuodessa on tämä muutos tapahtunut. Ja olisi jatkunut jos emme olisi tehneet asialle mitään.  Nyt olemme Elyn Helmi projektin Perinnebiotooppien hoito - Ympäristöministeriö  kanssa saaneet tehdä yhteistyötä ja kallioille on syntynyt lammasaidat. Ensi vuodeksi toivottavasti sisään saadaan ahkerat kesätyöläiset eli lampaat.  Viimeisimpänä on tilalla käynyt ahkera työjoukko raivaamassa laikuttaen vanhoja keto-ja niittyalueita. Kiviaitaa saatu esiin ja löytyipä yllättäen myös yksi omenapuukin laitumen sisältä. Syksyn tullessa saa vielä jatkoa. Ja talveksi meille sitten hommaa kun jäljelle jää katajakas...

 Valerianan kaunis kukka sai minut runoilemaan.  Saaren luonnossa on kaikenlaisia kasveja joita ei ehkä muualta ole onnistunut löytämään.  Jo 30-luvulla on Sandholmissa tehty kasviluettelo ja viime vuonna selvitetty myös mitä vuonna 2023 löytyy. Kaikkea ei edes kirjoihin ja kansiin ole saatu mutta monia lajeja vieläkin löytyi umpeenkasvusta huolimatta.  Ukontulikukat nousevat ylväänä vanhan navetan vierellä. Samoin pölkkyruoho. Vanhan kulttuurin perintönä. Rannalla kohoaa morsinko ja merikaali muutamista mainitakseni.  Mielenkiintoista on perehtyä kasvien ominaisuuksiin ja mahdollisiin käyttötarkoituksiin.  Mikä olisi sinun uusi kasvi tuttavuus?

Kuinka matkata Sandholm, Nauvo? Matkaat ensiksi Paraisille. Helsinki-Nauvo 208 km ja Turku-Nauvo 56 km .  Paraisilta matkatessa voit halutessasi pysähtyä Sattmarkin kahvilaan tai Lenholman polulle. Tai tule suoraan maantielautalle, jolla pääset Nauvon saarelle.   Nauvon puolella ajat autolla tai pyöräilet Kirjaisten kylän lävitse. Pysähdy tässä vaikka kahville tai kesällä auki olevaan kyläkauppaan.   Österudd on tien päässä. P-alue löytyy täältä.  Kanna matkatavarasi yhteysalus Falköseen, huomioi muut matkaajat sekä mahdolliset rahtien tuojat. Noudata henkilökunnan ohjeita.  Matkatavaroille on puisia säilytyslaatikoita kannella. Ota matkustamoon vain evääsi ja muut matkan aikana tarvitsemasi tarvikkeet.  Matkustamossa penkkejä ja pöydillä varustettuja penkkiryhmiä. Älä varaa ylimääräisiä paikkoja kassein tai muulla.  Matkan aikana saat ihailla kauniista ja vaikuttavasta merimaisemasta, Suomen Saaristomeren kansallispuistossa. Bongaa hylje tai merikotka...

 Lapsen silmin Viikonloppuna sai tytär ohjata vieraita sekä minua saaren reittejä. Siitä tulikin jännä reissu.  Ensin käveltiin kuin seuraa johtajaa leikkiä, päämääränä ns.laguuni. Siellä katseltiin tarkoin kauniita erivärisiä simpukoita sekä ihailtiin joutsenparia.  Ranta tutkittiin ja kerättiin roskia, jotka ajautuneet talven aikana rantoihin. Lapsi löysikin aarteen eli vanha kenkä oli ajelehtinut rantaruovikkoon. Minä kera vieraiden vedettiin rantaan sileä tukkipuu.  Tämän alla olevan pienen pienen tytär halusi kantaa mökille. Sitä sitten yhdessä ihmeteltiin. Niin kaunis kun suurentaa. Minusta se näyttää hiukan aivoilta, google lens sanoi sen olevan huhtasieni ;-) ja tytär sanoi sen olevan meripähkinä. Kuten huomaa näkökantoja on monia ja hyvä niin. Luulen kyllä sen olevan joku siemen.  Toinen retki kohde oli Sandholmin Brännskärin kalliot ja nummet. Sinne päästiin vanhan hiekkaisen nummen lävitse. Eihän se sitten riittänyt kallion laki vaan taas matkattiin j...

Haaveilijana hetkisen 🇫🇮Saaressa vaipuu helposti omaan kuplaan. Laineiden katselu, liekin lepatus kiukaassa, linnun liitely, pilvien kulku. Onko se joutenolo aikaajoin sitten paha juttu?  Ei -- Sillä tämä on luonnon hoivaa parhaimmillaan. Silloin saa kokea olevansa osa tätä upeutta ja hyväksyntää. Luonnon sylissä on hyvä olla, onhan sitä jo vuosisadat ja tuhannet muovanneet. Kauniit kalliot ja kivet pyytävät istumaan, huokaamaan, olemaan tässä ja nyt.  Sadat ihmiset ehkä jo näitä rantoja katsellut. Pohtinut minne tuo taivaanranta ulottuu? Mitä siellä on? Toiset lähteneetkin aikanaan merille töihin tai kaupunkeihin mantereelle.  Sinäkin voit heittäytyä mietteissäsi esimerkiksi kahden vuoden päähän. Mitä siellä olisi? Miten nuo asiat vaikuttavat sinuun? Mitä voisi tehdä jo tänään, joka olisi pieni askel tulevaan?  🇸🇪Det är lätt att falla in i sin egen bubbla på ön. Titta på vågorna, lågans fladdrande i kaminen, en fågels svävande, molnens passage. Är den sysslolösh...