Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

 Mitä mieltä täällä jo käyneet matkaajat ovat olleet? Se on se tärkein asia <3  On ilo nähdä kuinka he ovat nähneet tämän paikan arvon ja osaltaan mahdollistaneet että tämä kallisarvoinen kulttuuriperintö säästyy. 

Kalenteri näyttää jo syksyn läheisyyden, mutta täällä Nauvon ulkosaaristossa on vielä kesäntuntua. Illat kyllä jo hämärtyneet mutta niin se on tehnyt muuallakin Suomessa. Ihana on ollut jälleen viritellä puutarhaan ja saunapolulle valoja.  Lämpimiä päiviä ja öitä on ollut -joten tervetuloa saaristoon. Syyslomaa voi erinomaisesti viettää täällä ulkosaaristossa ja nauttia ruskan erisävyistä, käydä uimassa ja saunassa.  Kävellessä kallioilla ja poluilla niiden välissä, loistaa puolukat punaisenaan. Ja kanervikon ja katajikon tuoksu on raikas -vaikea kuvaillakaan.  Meduusat ovat täällä jo muutaman viikon näyttäytyneet ja niiden uinti kuin kelluisivat ulkoavaruudessa. Tätä kun jää katsomaan -on kuin lumoutunut. Niiden kanssakin on tullut uitua kun saunasta on käynyt viilentymässä meressä.  Maahan on myös laitettu kukkasipuleita odottamaan ensi kesää.

 Lapsen silmin Viikonloppuna sai tytär ohjata vieraita sekä minua saaren reittejä. Siitä tulikin jännä reissu.  Ensin käveltiin kuin seuraa johtajaa leikkiä, päämääränä ns.laguuni. Siellä katseltiin tarkoin kauniita erivärisiä simpukoita sekä ihailtiin joutsenparia.  Ranta tutkittiin ja kerättiin roskia, jotka ajautuneet talven aikana rantoihin. Lapsi löysikin aarteen eli vanha kenkä oli ajelehtinut rantaruovikkoon. Minä kera vieraiden vedettiin rantaan sileä tukkipuu.  Tämän alla olevan pienen pienen tytär halusi kantaa mökille. Sitä sitten yhdessä ihmeteltiin. Niin kaunis kun suurentaa. Minusta se näyttää hiukan aivoilta, google lens sanoi sen olevan huhtasieni ;-) ja tytär sanoi sen olevan meripähkinä. Kuten huomaa näkökantoja on monia ja hyvä niin. Luulen kyllä sen olevan joku siemen.  Toinen retki kohde oli Sandholmin Brännskärin kalliot ja nummet. Sinne päästiin vanhan hiekkaisen nummen lävitse. Eihän se sitten riittänyt kallion laki vaan taas matkattiin j...

 Maisemataulu  Kevät ja syksy ovat kaunista aikaa saaristossa. Nämä värit, merisumu joka yhtäkkiä tulee ja taas lähtee.  Näkyvyys kauaksi kun puissa ei vielä lehtiä. Ihana kävellä kallioilla ja poluilla kun heinä vielä lyhyttä.  Laguunissa voi istahtaa ja ihastella pienen pieniä simpukoita. Värejä esimerkiksi valkoista, pinkkiä, vihreää.  Rakkolevän lävitse loistaessaan auringon säteet muuttavat värin tumman vihreästä vaalean vihreäksi ja joskus punertavaksi.  Täällä voisi riippukeinussa keinua ja tuudittautua aaltojen äänissä vaipua unelmoimaan tai kauniita unia katsomaan.    Keväällä: lintujen saapuminen muuttolaumoina ja kukkien ilmestyminen jälleen iloksemme.  Nytkin saanut ihailla meriharakoiden tanssia laiturilla, punarintojen ja järripeippojen sirkutusta pihapuissa. Kuunnella tuulen ja aaltojen ääniä, pysähtyä miettisiin.  Syksyllä: ihana ruska, pimeät yöt upeine tähtitaivaineen, sekä ehkä revontulien leikki taivaalla.  Sauna...

Ilman yritteliäisyyttä   täällä ei olisi pärjännyt koskaan. Matkaa on mantereelle tai yhteiskunnantarjoamiin palveluihin aina ollut, joten omavaraisuus ja kädentaidot olleet tuiki tarpeelliset.  Ruoka on pitänyt hankkia kalastaen, metsästäen, keräten sekä kasvattaenkin.  Ne on säilötty erilaisin tavoin. Eihän muinoin ollut jääkaappeja tai pakkasia paitsi talvisin :-)  Ylijäämä on sitten myyty Turun torilla tai sitten vaihdettu naapurisaarelaisten kanssa.  Turusta sitten ostettu suolaa ja jauhoja muutama kerta vuodessa.  Muisto minulla siitä, kuinka talon alaisesta kellarista noudettiin Astridin säilömät marjamehut ja hillot. Nuo taidot olisi tarpeellista osata tänäkin päivänä, ne nimittäin säilyivät ei vain vuotta vaan vuosia.  Täältä saattoi kerätä mustikat, vadelmat, puolukat, variksenmarjat, ruusunmarjat ja saada niiden tärkeät flavonoidit, vitamiinit talteen.  Skärgårdliv Yrittelijäisyys ei ole vähentynyt nytkään , sillä olemme perustaneet yr...

Ai siis mikä 😳  Istut sileällä rantakalliolla auringon laskiessa tai rantalaiturilla. Näet vieressäsi vedessä liikettä jäät tuijottamaan mikä voi näin sykkien liikkua eteenpäin. Kuin jokin olisi tippunut avaruudesta liitelemään juuri tähän mökkirantaan.  Lumoudut ja se vangitsee katseesi. Aallot liikuttavat tuota olentoa edes takaisin.  Syksyisin nämä olennot saapuvat kuin vaivihkaa rantoihin. Ne ovat 90% vettä. Vanhalta kansan nimeltään merivasikoita.Nykyään korvameduusa. Ne ovat vaarattomia hyytelöisiä eläimiä.  Jotka elävät yhden kesän aikuisvaihetta. Toukka/-polyyppi vaihetta useitakin vuosia.  Niillä ei ole vihollisia, kuin ehkä potkurit. Niistä kun ei ravinnoksi ole. 

Kevät sää yllättää Ikinä ei tiedä millainen sää on hetken päästä. Välillä paistaa aurinko ja välillä voi myrskytä niin että viima vihmoo kasvoja. Vesi muuttaa muotoaan lumesta vedeksi ja taas toistepäin.  Kotona alamme jo haaveilla veneen laskusta mereen ja matkasta rakkaaseen saareen. Alamme selkeästi herätä talviunilta ja valmistautua tulevaan valon aikaan. Muuttolinnutkin ovat jo sankoin joukoin saapuneet ilahduttamaan meitä ja muistuttamaan että kesä on tulossa ihan pian.  Hanhet on vallanneet peltoja ja olen nähnyt myös : kurjet, sorsat, haahkat, koskelot, joutsenet, lokit. Jotkut onnelliset ovat saaneet nähdä jo sinivuokon tai leskenlehden minua ei vielä ole onnistanut.  Kevät tulee saaristoon nopeammin kuin sisämaahan, ja taas syksy tulee myöhemmin saaristoon kuin sisämaassa. Tämän tekee saaristoa ympäröivä laaja merialue, joka luovuttaa lämpöään. Saatat nähdä matkatessasi kaunista merisumua joka valuu kohti sinua  ja kadoten yhtä nopeasti kuin on tullutkin....

    Saaristoonkin saapui lokakuun lopussa harmaus ja sade. Mikä sen ihanampaa kuin sytyttää puuhellaan tulet ja antaa sen levittää lämpöistä hehkuaan mökin tupaan. Sängyssä lämpöhuopa lämmittää ja muuten kuljetaan villasukat jaloissa sekä villapaita päällä. Tee tai kahvi maistuu aina niin hyvältä ja siitä näkee kostean lämpimän höyryn nousevan mökin ilmaan. Lämmitän käsiäni mukia vasten. Ah´tässä on niin hyvä olla. Vanha seinäkello tikittää turvallisesti muistuttaen ajan kuluvan hiljalleen eteenpäin vaikka itse nautinkin ajan seisahtumisesta juuri tähän hetkeen. Aistini avoinna. Luonnon eläimet ja kasvit hiljentyvät tunnustelemaan säätä. Välillä voi tuntea yön kylmänilman purevuuden ja päivällä taas lämpöä. Toinen päivä voi olla myrskyä ja tuulta niin että tuntuu kuin lentoon voisi lähteä, kalliotkin ovat kylmenneet ja tulleet liukkaiksi alustoiksi sammaleen ja jäkälän kastuessa. Polkujen kulkijan kannattaa olla varovainen. Yks kaks voi nähdä vilahduksen kotkasta joka liitelee...

Luonnnosta voi  nyt aistia --sen valmistautumisen talven tuloon.  Ilmat ovat viilenneet ja merikin jo jäähtynyt, linnut alkavat kokoontua yhteen, päivät ovat lyhentyneet... Lehtipuut alkavat vetää nesteensä runkoa ja juuristoa kohti josta sitten keväällä voi uusin voimin ponnistaa. Lehdet värjäytyvät vihreästä punaiseksi, keltaiseksi, lilaksi ja ruskeaksi lopuksi muuttuen taipuisasta --hapertuvaksi ja murenevaksi --tuulen mukana laskeutuvaksi lehdeksi.  Josta tulee matojen möyhiessä jälleen ravintoa ja multaa.  Vähän kuin ihmiselon kulku ...nopeutettuna. Ehkä nämä vuodenajat ovatkin meille hyvä muistutus elämänkulusta ja sen rajallisuudesta mutta samalla lohdullista että olemme iäti osa tätä luonnon kulkua.... Joka puolella voi nähdä oranssinpunertavaa marjaa eli on ruusun kiulukoita, tyrni marjoja ja pihlajanmarjoja. Kanervan kasvustotkin hehkuvat punan eriväreissä.  Kukkia kukkii vielä esimerkiksi tuoksukurjenpolvi, ketomansikka, maarianohdake, kallioketo-orvo...

  Kesäinen helle on pitänyt otteessaan monta päivää, mutta nyt näyttää merisumu ja saderintama tekevän tuloaan. Edes pienen hetken helpotusta ihmisille, eläimille ja kasveille.  Yllä oleva kuva on otettu Kirjaisten yhteysaluslaiturin ääreltä. Lämpö ja aurinko vielä helli tuolloin matkan alkaessa. Nordep matkasi tuonne sumuun me matkustajat kyydissään klo 9 jälkeen.  Tässä on aluksen reitti, jos joka saaressa käytäisiin. Meidän kohde on Sandholm ja sinne päästiin kun ensin oli Borstössä käyty.  Yksi matkan eläväinen saari jää tässä taakse ja matka jatkuu merisumun keskelle ja saaren hävitessä näkyvistä.  Ennen Sandholmaan kääntymistä näkyi merellä upea salamointi. Ja pientä sateen vihmontaa. Laiturilta ehdittiin tavarat saada mökkiin ja sitten kuunneltiin kaukaista jylinää, jostain Sauvon suunnalta.  Iltapäivällä olikin taas jo aurinkoa, mutta helle oli antanut periksi. Ja lämpötila +18.  Iltakävelyllä kallioilla <3 kalliot tarjoavat kuin polun matka...