Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Ihanaa-- on kevät Kevät on saapunut saaristoon. Purot solisevat, lumipeitteet ovat poissa. Muuttolinnut ovat alkaneet saapua maisemiin,. Allit, joutsenet, töyhtöhyypät, haahkat, telkät ilahduttavat. Talvi oli harvinainen kun tuli ihan jäät tänne ulkosaarille asti ja tännekin pääsi retkiluistelijat käymään.  Nyt maaliskuussa on näkynyt kauniita revontulia, kuin taivaan tarjoamaa liekehtivää taidetta. Ohella ovat loistaneet tähdet ja kuu. Näitä on ollut ilo kuvata vaikka todellisuuttahan nuo kuvat eivät kyllä vastaa.  Luonto herää ja valonmäärä lisääntyy, tuntuu kuin itsekin heräisi talviuniltaan. Ulkoilu tai kotityötkin maistuvat paremmin kuin talven keskellä. Kesällähän voi touhuta vaikka kellon ympäri kun valoa on niin kai sitä sitten talven kaamoskin tarvitaan että taas kesän jaksaa touhuta.  Mitä sitä toivoisi tältä kesältä? Lampaat ja kanat jälleen maastoon käyskentelemään. Satakielen pihatuomeen laulamaan, kottaraisperheiden vilkasta menoa sekä pääskysen lentonäytöks...

Miten saan viestin kuulumaan?  Saaressa ollessa voi huomata kuinka toiselta saarelta kuuluu selkeää puhetta oikealla säällä ja taas toisaalta, kun yrittää keskustella toisen kanssa joka kulkee polulla takanasi --äänesi häviää jonnekin eikä toinen kuule lainkaan mitä puhut.  Vellikello Talojen seinillä on valuraudasta tehdyt ns.vellikellot. Niissä tarpeeksi kuuluva ääni jopa saariston tuiskuissa ja tuulissa. Ruoka kun valmistuu tai haluaa jonkun saapuvan talolle valurautakello saa muutaman heilurin iskun kylkeensä ja jo ääni kulkeutuu rantaan asti.  Vellikelloja on saaristossa ollut niin kauan kuin on ollut asutustakin. Onhan säät ja maastot haasteelliset.  Sillä oli monta käyttötarkoitusta : emäntä saattoi herättää väen tai ilmoittaa milloin työt alkaa ja milloin päättyy. Tai kutsua väen koolle.  Nykyäänkin minä käytän vellikelloa jotta ruokaväki kuulee milloin ateria tai päiväkahvi on tarjolla. Ja hyvin kuuluu olkoon tyyni tai myrskysää.