Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Saaristomme on ollut asuttu jo kauan. Olihan täällä paljon saalista, niin hylkeitä kalaa kuin lintujakin. Kun Suomi oli osa Ruotsia. Kruunu halusi, että saaristoa asutetaan vakinaisesti ja näin uudisasukkaat tulivat saariin ja kyliä muodostui lisää.  1800/1900 luvuilla väestöä oli eniten. Kunnes noin 30 vuotta ennen 1900 luvun loppua huomattiin kylien autioitumisen olevan uhka. Tämä johtui toimeentulon heikentymisestä eli kalastuksesta ei enää kaikille riittänyt tuloja. Silloin Sandholmankin viimeiset lampaat lähtivät pois.  Nyt haluaisin, että lampaita pääsisi takaisin tänne saareen ja hoitamaan arvokasta luonnon monimuotoisuutta joka nyt heikentynyt. Toivottavasti tämä toteutuu. Kesävieraita Sandholmassa on majoitettu vuosikymmeniä niin Östergårdissa kuin Westergårdin puolellakin. Ja näin saatu lisätuloja.  Ne jotka aluksi saapuivat saaristoon lomailu mielessä oli porvarisluokka. Saaristolaislapsi ei aina edes saanut leikkiä näiden kaupunkilaisten lasten kanssa. Tilan ...

Laitumet  ovat todella tärkeitä alueita, jotta kasvusto ja eliöstö pysyisi monipuolisena. Laiduntaminen on pitänyt alueita hyvinä ja ravintorikkaina. Lampaat ja lehmät ovat toimineet maisemanhoitajina eri saarilla ja luodoilla. Kun yksi laidun syöty vaihdettiin niiden paikkaa veneellä vieden.  Ensin lampaat piti löytää 🤭. Siinä olikin oma hommansa. Laajoilta kallioilta ja katajikoista.  Vettä lampaille löytyi kallio väleistä, suon alueilta ja lähteistä. Nämä lampaat olivat tärkeitä, kuten näet kuvasta Astrid oli niiden villankin suojannut tarkkaan.  Vuonna 1971 viimeiset lampaat lähtivät ja laitumet jäivät tyhjiksi.  Mitä tästä on seurannut 50 vuoden aikana? Vuonna 2021 saaria peittää lepikot, kanervikot, matalat katajikot. Perinnebiotooppi on tullut uhanalaiseksi.  Sandholmassakin aikoinaan ollut hiekkainen laakso on nyt peittynyt villiruusuun, jäkälään, katajikkoon sekä heiniin. Ketokasvitkin siis vähentyneet, tukahtuen kasvillisuuden alle.  Niittyj...