Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

    Saaristoonkin saapui lokakuun lopussa harmaus ja sade. Mikä sen ihanampaa kuin sytyttää puuhellaan tulet ja antaa sen levittää lämpöistä hehkuaan mökin tupaan. Sängyssä lämpöhuopa lämmittää ja muuten kuljetaan villasukat jaloissa sekä villapaita päällä. Tee tai kahvi maistuu aina niin hyvältä ja siitä näkee kostean lämpimän höyryn nousevan mökin ilmaan. Lämmitän käsiäni mukia vasten. Ah´tässä on niin hyvä olla. Vanha seinäkello tikittää turvallisesti muistuttaen ajan kuluvan hiljalleen eteenpäin vaikka itse nautinkin ajan seisahtumisesta juuri tähän hetkeen. Aistini avoinna. Luonnon eläimet ja kasvit hiljentyvät tunnustelemaan säätä. Välillä voi tuntea yön kylmänilman purevuuden ja päivällä taas lämpöä. Toinen päivä voi olla myrskyä ja tuulta niin että tuntuu kuin lentoon voisi lähteä, kalliotkin ovat kylmenneet ja tulleet liukkaiksi alustoiksi sammaleen ja jäkälän kastuessa. Polkujen kulkijan kannattaa olla varovainen. Yks kaks voi nähdä vilahduksen kotkasta joka liitelee...

  Kesäinen helle on pitänyt otteessaan monta päivää, mutta nyt näyttää merisumu ja saderintama tekevän tuloaan. Edes pienen hetken helpotusta ihmisille, eläimille ja kasveille.  Yllä oleva kuva on otettu Kirjaisten yhteysaluslaiturin ääreltä. Lämpö ja aurinko vielä helli tuolloin matkan alkaessa. Nordep matkasi tuonne sumuun me matkustajat kyydissään klo 9 jälkeen.  Tässä on aluksen reitti, jos joka saaressa käytäisiin. Meidän kohde on Sandholm ja sinne päästiin kun ensin oli Borstössä käyty.  Yksi matkan eläväinen saari jää tässä taakse ja matka jatkuu merisumun keskelle ja saaren hävitessä näkyvistä.  Ennen Sandholmaan kääntymistä näkyi merellä upea salamointi. Ja pientä sateen vihmontaa. Laiturilta ehdittiin tavarat saada mökkiin ja sitten kuunneltiin kaukaista jylinää, jostain Sauvon suunnalta.  Iltapäivällä olikin taas jo aurinkoa, mutta helle oli antanut periksi. Ja lämpötila +18.  Iltakävelyllä kallioilla <3 kalliot tarjoavat kuin polun matka...