Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

  Kevät  on lempivuodenaikaani, silloin luonto vasta heräilee ja linnuilla on laulukuorot parhaimmillaan. Meri on kirkas ja usein myös tyyni.  Kasvit alkavat heräilemään ja kevätkukat kukkivat (skillat, lumikellot, talventähdet, sinivuokot). Rantoja kiertävissä tervalepissä on kukkiminen myös käynnissä. Hedekukinnot roikkuvat ja heiluvat tuulen vireessä, emit ovat kuin pieniä minikäpyjä. Vielä ei heinät ole kasvaneet ja puissa ei ole lehtiä. Näkyvyys on siis kauaskantoinen.  Lapsi ja ympäristökasvatus Lapsi kaipaa aina rannoilla käymään ja siellä etsitään "aarteita" eli mitä on talven tullen mereltä saapunut rantoihin. Nyt keräsimme pääosin roskia joita rannoille kulkeutuu aavoilta päin. Muovi on pääasiallinen roskatyyppi ja keräämme sen pois. Toivoisi että ympäristövalistus tehoaisi viimein. Esimerkki ainakin opettaa omille jälkipolville varmasti parhaiten miten pitää ympäristöstä ja merestä huolta.  Kärpäset, mehiläiset, kimalaiset sekä perhoset jo viilettävät...

Kolmessa kymmenessä vuodessa on ulkosaariston kalasaaliit heikenneet. Olen katsellut mökin seinillä olevissa kuvissa kuinka ihmiset pitelevät käsissään isoja turskia ja kuinka verkkoja putsaillaan kalasaaliiden jälkeen. Niitä savustettiin ja suolattiin. Riittipä niitä myyntiinkin saakka.  Kampeloita tuli vielä oikein hyvin tuossa 90-luvun alkupuolella. Niitä savustettiin ja vietiin sukulaisillekin mantereelle suurena herkkuna joka suli suuhun.  Kun Sandholman emäntä tarjosi ruokaa, soitteli hän ns.vellikelloa. Sen ääni kantaa edelleenkin ihan rantaan saakka.  Astrid laittoi joskus "rimsalt" kalaa, eli perunat laitettiin kiehumaan ja kuminaa sekä tilliä hiukan. Ahvenet siihen päälle valmistumaan kun perunat miltei kypsiä. Ja aijai kuinka maistuikin hyvältä.  Kerranpa sai tämä mantereentyttö maistaa ihmeellisiä lihapullia. Olivat kyllä herkullisia. No sittenpä kysymään mitä nämä oikein olivat, osaisinko minäkin tehdä? Astrid kertoi ja minä järkytyin...Allinpulliahan mi...

Saareen käy tieni                                             Kuva: Marika Vuolle Perjantaina ....Uskollinen yhteysalus lähti Nauvon Kirjaisista klo 18.30. Ilta helli kauniilla auringolla ja kimmeltävällä meren loisteella. Matkustajia oli liki 20 , jonka alus saa ottaa kyytiinsä näin korona aikana. Pysähdys paikkoja oli ainakin Kopparholm, Träskholm, Lökholm, Sandholm ja Borstö.  Matkaa kuluttaa jokainen omaan tyyliinsä: voi kuunnella musiikkia,  katsoa TV, nukkua, täyttää ristikoita, kutoa, kiikaroida lintuja, valokuvata kannelta luonnon vaihtuvaa kuvaa, lukea kirjaa jne.  Merellä saatat nähdä merikotkan, hylkeen, haahkat, allit, meriharakat, joutsenet ja  pilkkasiivet sekä paljon muuta.  Aina osansa on matkalla, myös välipalan syöminen ja virvokkeiden nauttiminen. Aluksella on mikro ja kahvi-sekä kaakao...

Kuvittele millaista se on ollutkaan asua talvella keskellä merta. Luonto on hiljennyt ympärilläsi, linnut muuttaneet pois tai siirtyneet avoimemmille vesille. Kuulet tuulen ja kaukaisen kuminan isoista jäänmurtajista. Hiiri saattaa tepastella seinänraossa etsiessään kätköjään. Vanha puinen seinäkello raksuttaa tuttuun tapaansa seinällä, jossa se vuosikymmeniä on aikaa näyttänyt.  Ei ole puhelinta tai sähköä. Asiat toimivat luonnon omassa rytmissä. Aamulla lähdetään lypsylle vielä kuun kajastaessa pilvien takaa. Astut kivirappuja ylös ja avaat narisevan lautaoven navettaan. Lehmien lämpö höyryää ylöspäin navetassa ja pian saat painaa pääsi niiden lämmintä kehoa vasten lypsäessäsi lämmintä maitoa ämpäriin. Olet vain. Omat ajatukset ja lehmien örähdykset kanssasi. Välillä joudut torumaan, kun lehmä pyrkii liian liki sinua.   Ulos astuessa viima puree varmasti poskipäitä ja välillä jäiden ritinä kuuluu talolle saakka. Mökissä asutaan talvisin pienemmässä tilassa, kun keittiössä ai...