Ruoka-aika

Kolmessa kymmenessä vuodessa on ulkosaariston kalasaaliit heikenneet. Olen katsellut mökin seinillä olevissa kuvissa kuinka ihmiset pitelevät käsissään isoja turskia ja kuinka verkkoja putsaillaan kalasaaliiden jälkeen. Niitä savustettiin ja suolattiin. Riittipä niitä myyntiinkin saakka. 

Kampeloita tuli vielä oikein hyvin tuossa 90-luvun alkupuolella. Niitä savustettiin ja vietiin sukulaisillekin mantereelle suurena herkkuna joka suli suuhun. 

Kun Sandholman emäntä tarjosi ruokaa, soitteli hän ns.vellikelloa. Sen ääni kantaa edelleenkin ihan rantaan saakka. 

Astrid laittoi joskus "rimsalt" kalaa, eli perunat laitettiin kiehumaan ja kuminaa sekä tilliä hiukan. Ahvenet siihen päälle valmistumaan kun perunat miltei kypsiä. Ja aijai kuinka maistuikin hyvältä. 

Kerranpa sai tämä mantereentyttö maistaa ihmeellisiä lihapullia. Olivat kyllä herkullisia. No sittenpä kysymään mitä nämä oikein olivat, osaisinko minäkin tehdä? Astrid kertoi ja minä järkytyin...Allinpulliahan minä olin syönyt. Ne oli tehty kaikenlaisesta merilinnun sisälmyksistä ja rääppeistä, ja maustettu oikein hyvin. 

Lintuja varten rakennettiin pönttöjä useisiin saariin ja rantoihin. Niitä tarkkailtiin, hoidettiin sekä odotettiin asukkaita. Ja kun kevät koitti verotti pöntön rakentaja sieltä munan tai pari, henkensä pitimeksi. Linnun pyynti aikaan muutama lintu, metsästettiin --yleensä uros, koska naaraat olivat arvokkaita lintukannan elossa säilymiseen. Lintuja ja hylkeitä pyydettiin myös ulkoluodoilla miesporukalla. Luodolla saattoi olla pieni maja, jossa yöpyä. 

Minkit ja supikoirat saivat kyllä saaristolaisisännältä kyytiä. Ovathan ne ikäviä lintujen tappajia, kun vain monesti tappavat, mutta eivät syö. Minkistä ja supikoirasta saatiin sitten turkkia esimerkiksi hattuun tai kauluriin. Mitään ei heitetty hukkaan. Se on sitä oikeanlaista luonnon mukaista elämistä.  

Kalat ja linnut saatiin säilymään pitkään suolatynnyreissä. Kun vielä ei oltu sähköä saatu saareen saakka.