Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Ihanaa-- on kevät Kevät on saapunut saaristoon. Purot solisevat, lumipeitteet ovat poissa. Muuttolinnut ovat alkaneet saapua maisemiin,. Allit, joutsenet, töyhtöhyypät, haahkat, telkät ilahduttavat. Talvi oli harvinainen kun tuli ihan jäät tänne ulkosaarille asti ja tännekin pääsi retkiluistelijat käymään.  Nyt maaliskuussa on näkynyt kauniita revontulia, kuin taivaan tarjoamaa liekehtivää taidetta. Ohella ovat loistaneet tähdet ja kuu. Näitä on ollut ilo kuvata vaikka todellisuuttahan nuo kuvat eivät kyllä vastaa.  Luonto herää ja valonmäärä lisääntyy, tuntuu kuin itsekin heräisi talviuniltaan. Ulkoilu tai kotityötkin maistuvat paremmin kuin talven keskellä. Kesällähän voi touhuta vaikka kellon ympäri kun valoa on niin kai sitä sitten talven kaamoskin tarvitaan että taas kesän jaksaa touhuta.  Mitä sitä toivoisi tältä kesältä? Lampaat ja kanat jälleen maastoon käyskentelemään. Satakielen pihatuomeen laulamaan, kottaraisperheiden vilkasta menoa sekä pääskysen lentonäytöks...

Kesäkuu on alkanut ja täällä saaressa jo täysi tohina käynnissä. Lintujen pesintää on saanut seurata ja toiset vasta rakentelevat pesää. Ulkohuussin alunen on kelvannut koskelolle ja sen vuoksi rajoitettu sen käyttöä (onneksi on useita huusseja). Pääskyset ovat päättäneet pesiä mökkimme ulko-oven päällä ja sen vuoksi eteiseen lentää välillä hätäinen yksilö. Vielä onneksi onnellisesti saatu uloskin.  Saunalaiturin vierellä uiskentelee iltaisin joutsen perhe ja emo opettaa pieniä hahtuvapalloja kuinka sitä ruokaa löytyykään rannasta.  Purjehtijoita ei ole vielä ollut kovin liikkeellä liekö viileä kesäsää (toisinsanoen normaali suomen alkukesän sää) pitäneet veneet kotilaitureissa.  Vuokramökki Haahkanpesä sai uuttailmettä ja nyt on terassit niin tuulimyllylle kuin myös merelle päin. Kyllä nyt majoittujien kelpaa.  Eilen etsittiin lampaita tyttären kanssa, niitä emme tällä kertaa löytäneet mutta näin upean iltataivaan näimme. Taas sai huokaista ja pysähtyä tämän kauneud...

Pian, pian pääsee nämä kanaset kesälaitumelle. Kunhan ihmiskaitsijat pääsevät vahtimaan. Säät kyllä saaristossa olisivat jo näille "karvajaloille" oivat vaikka ulkona oloon. Kukko Albert alias Allu kiekuu jo kevät lauluja niin ettei kenellekään jää epäselväksi kuka on kukko tällä pihalla.  Muninnassa on ollut hiukan paussia joten katsotaan aukeaako munintahanat vielä vai miten tässä käy.  Kevään aurinko lämmittää ja linnut laulelee kovemmalla äänellä kuin loppu kesästä. Nyt onkin hyvä aika oppia tunnistamaan lintuja. Itselläni käytössä kännykässäni Ylen appi, Muuttolintujen kevät,  tätä varten. Hippiäiselle kun soitin ääntään niin tuli uteliaana lähioksalle minua katsomaan. Pian kuitenkin pyrähtäen pois.  Joku kysynyt minulta miten saat siellä saaressa aikasi kulumaan tai eikö sinulla tule siellä tylsää? 🫢 Ei- sellaista hetkeä en ole kokenut. Päivät täyttyvät arjen toimista veden kanto, saunan lämmitys, paljon lämmitys, puiden teko, pyykin pesu, tiskaus, eläinten ho...

Tämä pidennetty maaliskuun lopun viikonloppu tuli vietettyä ahkeroiden edellissyksyn raivausjätteen äärellä. Jännittävää oli seurata miten säätiedotukset ja palovaroitukset menevät. Onneksemme päästiin heti saapuessamme tyynenä päivänä kahden kasan äärelle. Ja niinhän se paloi ja kulotti allaan olevaa maata. Viime vuonna oli lunta tähän aikaan, mutta nyt se loisti poissa olollaan. Paloletku ja pumppu ovat oiva apu tällaisissa jutuissa, joita lämpimästi suosittelen itse kullekin :-) Tulen alkaessa palaa edestäni vilahti kiireellä metsämyyrä eli taidettiin häiritä pahasti eloaan. Kun kasa alkoi hiipua ja pimeyskin saapui pääsimme hiillosmakkaraa laittamaan ja voi että kun maistuikin hyvältä tämä vuoden ensimmäinen hikisen urakan jälkeen. Kevätkukat ilahduttivat pihamaalla ja muutamat lintusetkin olivat pysähtyneet saaren syliin. Näimme punarinnan, tikan, hippiäisen, vihervarpusen, koskelon, joutsenen ja myös merikotkan. Vielä ei onnistuttu kyytä näkemään eli ei tainnut olla vielä tarpeek...

Kalenteri näyttää jo syksyn läheisyyden, mutta täällä Nauvon ulkosaaristossa on vielä kesäntuntua. Illat kyllä jo hämärtyneet mutta niin se on tehnyt muuallakin Suomessa. Ihana on ollut jälleen viritellä puutarhaan ja saunapolulle valoja.  Lämpimiä päiviä ja öitä on ollut -joten tervetuloa saaristoon. Syyslomaa voi erinomaisesti viettää täällä ulkosaaristossa ja nauttia ruskan erisävyistä, käydä uimassa ja saunassa.  Kävellessä kallioilla ja poluilla niiden välissä, loistaa puolukat punaisenaan. Ja kanervikon ja katajikon tuoksu on raikas -vaikea kuvaillakaan.  Meduusat ovat täällä jo muutaman viikon näyttäytyneet ja niiden uinti kuin kelluisivat ulkoavaruudessa. Tätä kun jää katsomaan -on kuin lumoutunut. Niiden kanssakin on tullut uitua kun saunasta on käynyt viilentymässä meressä.  Maahan on myös laitettu kukkasipuleita odottamaan ensi kesää.

Tämä talo on nähnyt elämää jo 120 vuotta. Albert Sjöberg sen rakensi perheelleen ja verannan sekä kesä huoneet Birgitalle ja Börjelle taas Edvin Österlund.  Siniset verannan lattia ja portaat ilahduttavat raikkaudellaan. Keittiöön kun astuu tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt 60/70 luvulle. Seinäkello raksuttaa tasaisesti ja matkaajat huokailleet " kuin mummolaan tulisi". Pihapiiriin kuuluu vanha navetta ja mylly. Marjapensaat, omena ja luumupuut sekä raparperi. Voi kuvitella kuinka Astrid huivi päässä keräsi marjasadon tarkasti talteen jotta talven vitamiinit olisi tallessa. Puolukat kerättiin ja hillottiin. PS. hyvältä maistuu tämänkin päivän asukkaille tuore puolukkasurvos saaren marjoista.  Tämä pieni söpö rakennus on ollut suola/jauho varasto. Kunnes se muutettiin kesävieraiden asunnoiksi. Joskus 60/70 luvulla.  Tänä vuonna on ollut runsaasti pihlajanmarjoja ja omenoita. Mitähän niistä olisi Astrid tehnyt tai hänen äitinsä Anna ... Illan Fazer hetki, sininen. Yhteysalu...

Haaveilijana hetkisen 🇫🇮Saaressa vaipuu helposti omaan kuplaan. Laineiden katselu, liekin lepatus kiukaassa, linnun liitely, pilvien kulku. Onko se joutenolo aikaajoin sitten paha juttu?  Ei -- Sillä tämä on luonnon hoivaa parhaimmillaan. Silloin saa kokea olevansa osa tätä upeutta ja hyväksyntää. Luonnon sylissä on hyvä olla, onhan sitä jo vuosisadat ja tuhannet muovanneet. Kauniit kalliot ja kivet pyytävät istumaan, huokaamaan, olemaan tässä ja nyt.  Sadat ihmiset ehkä jo näitä rantoja katsellut. Pohtinut minne tuo taivaanranta ulottuu? Mitä siellä on? Toiset lähteneetkin aikanaan merille töihin tai kaupunkeihin mantereelle.  Sinäkin voit heittäytyä mietteissäsi esimerkiksi kahden vuoden päähän. Mitä siellä olisi? Miten nuo asiat vaikuttavat sinuun? Mitä voisi tehdä jo tänään, joka olisi pieni askel tulevaan?  🇸🇪Det är lätt att falla in i sin egen bubbla på ön. Titta på vågorna, lågans fladdrande i kaminen, en fågels svävande, molnens passage. Är den sysslolösh...

Ilman yritteliäisyyttä   täällä ei olisi pärjännyt koskaan. Matkaa on mantereelle tai yhteiskunnantarjoamiin palveluihin aina ollut, joten omavaraisuus ja kädentaidot olleet tuiki tarpeelliset.  Ruoka on pitänyt hankkia kalastaen, metsästäen, keräten sekä kasvattaenkin.  Ne on säilötty erilaisin tavoin. Eihän muinoin ollut jääkaappeja tai pakkasia paitsi talvisin :-)  Ylijäämä on sitten myyty Turun torilla tai sitten vaihdettu naapurisaarelaisten kanssa.  Turusta sitten ostettu suolaa ja jauhoja muutama kerta vuodessa.  Muisto minulla siitä, kuinka talon alaisesta kellarista noudettiin Astridin säilömät marjamehut ja hillot. Nuo taidot olisi tarpeellista osata tänäkin päivänä, ne nimittäin säilyivät ei vain vuotta vaan vuosia.  Täältä saattoi kerätä mustikat, vadelmat, puolukat, variksenmarjat, ruusunmarjat ja saada niiden tärkeät flavonoidit, vitamiinit talteen.  Skärgårdliv Yrittelijäisyys ei ole vähentynyt nytkään , sillä olemme perustaneet yr...

  Tuulimyllyt - yksi säilytettävä osa kulttuuriperinnöstämme   Etsin aineistoa tuulimyllyistä ja huomasin ettei kirjallisuutta oikein ole. Löysin kuitenkin tutkija Kirsti Hornin tiedostoja ja hän on tutkinut Suomen myllyjä. Tutkimuksensa mukaan Suomessa oli 1800 luvulla myllyjä jopa 20 000 kappaletta. Vuonna 2017 noin 650 kappaletta. Lisää aineistoa löytyy: https://www.sustainableheritage.eu/turunmaan-kiehtovat-tuulimyllyt-kirsti-horn-2019/ Tuulimyllyjä on kolmea mallia: mamsellimylly, jalkamylly sekä harakkamylly. Kaikkia vanhoja myllyjä yhdistää se, että niiden koneistot on tehty pääosin puusta. Rautaa on käytetty vain vahvikkeena vanteisiin ja akseliin. Tiesitkö? Eniten myllyjä löytyy Ahvenanmaalta, Varsinais-Suomesta ja Pohjanmaalta. Paraisilla enemmän kuin missään muussa kunnassa. Ja niiden mallina on jalkamylly. Myllyillä oli tärkeä rooli ennen sähkövoiman valjastusta viljan jauhamiseen sekä päreiden tekoon. Ja saaristossa riitti tuulta siipien pyörimise...

  Kevät  on lempivuodenaikaani, silloin luonto vasta heräilee ja linnuilla on laulukuorot parhaimmillaan. Meri on kirkas ja usein myös tyyni.  Kasvit alkavat heräilemään ja kevätkukat kukkivat (skillat, lumikellot, talventähdet, sinivuokot). Rantoja kiertävissä tervalepissä on kukkiminen myös käynnissä. Hedekukinnot roikkuvat ja heiluvat tuulen vireessä, emit ovat kuin pieniä minikäpyjä. Vielä ei heinät ole kasvaneet ja puissa ei ole lehtiä. Näkyvyys on siis kauaskantoinen.  Lapsi ja ympäristökasvatus Lapsi kaipaa aina rannoilla käymään ja siellä etsitään "aarteita" eli mitä on talven tullen mereltä saapunut rantoihin. Nyt keräsimme pääosin roskia joita rannoille kulkeutuu aavoilta päin. Muovi on pääasiallinen roskatyyppi ja keräämme sen pois. Toivoisi että ympäristövalistus tehoaisi viimein. Esimerkki ainakin opettaa omille jälkipolville varmasti parhaiten miten pitää ympäristöstä ja merestä huolta.  Kärpäset, mehiläiset, kimalaiset sekä perhoset jo viilettävät...

Kevät sää yllättää Ikinä ei tiedä millainen sää on hetken päästä. Välillä paistaa aurinko ja välillä voi myrskytä niin että viima vihmoo kasvoja. Vesi muuttaa muotoaan lumesta vedeksi ja taas toistepäin.  Kotona alamme jo haaveilla veneen laskusta mereen ja matkasta rakkaaseen saareen. Alamme selkeästi herätä talviunilta ja valmistautua tulevaan valon aikaan. Muuttolinnutkin ovat jo sankoin joukoin saapuneet ilahduttamaan meitä ja muistuttamaan että kesä on tulossa ihan pian.  Hanhet on vallanneet peltoja ja olen nähnyt myös : kurjet, sorsat, haahkat, koskelot, joutsenet, lokit. Jotkut onnelliset ovat saaneet nähdä jo sinivuokon tai leskenlehden minua ei vielä ole onnistanut.  Kevät tulee saaristoon nopeammin kuin sisämaahan, ja taas syksy tulee myöhemmin saaristoon kuin sisämaassa. Tämän tekee saaristoa ympäröivä laaja merialue, joka luovuttaa lämpöään. Saatat nähdä matkatessasi kaunista merisumua joka valuu kohti sinua  ja kadoten yhtä nopeasti kuin on tullutkin....

Astrid Österlund (Sjöberg) Nagu, Sandholm Astrid palautuu mieleeni usein. Hänestä huokui jotain vahvaa ja periksiantamatonta asennetta. Olematta silti kova ja kylmä.  Alla muutama kuva hänen lapsuudestaan. Silloin ei kameroita ollut jokaisella ja kuviakin otettiin harvoin. Upeaa että muutamaan on tallentunut meille niin arvokas saariston emäntä. Oma Myrskyluodon Maijamme.                                                                         Astrid Sjöberg Sandholmassa,                                                                                ...

Luonnnosta voi  nyt aistia --sen valmistautumisen talven tuloon.  Ilmat ovat viilenneet ja merikin jo jäähtynyt, linnut alkavat kokoontua yhteen, päivät ovat lyhentyneet... Lehtipuut alkavat vetää nesteensä runkoa ja juuristoa kohti josta sitten keväällä voi uusin voimin ponnistaa. Lehdet värjäytyvät vihreästä punaiseksi, keltaiseksi, lilaksi ja ruskeaksi lopuksi muuttuen taipuisasta --hapertuvaksi ja murenevaksi --tuulen mukana laskeutuvaksi lehdeksi.  Josta tulee matojen möyhiessä jälleen ravintoa ja multaa.  Vähän kuin ihmiselon kulku ...nopeutettuna. Ehkä nämä vuodenajat ovatkin meille hyvä muistutus elämänkulusta ja sen rajallisuudesta mutta samalla lohdullista että olemme iäti osa tätä luonnon kulkua.... Joka puolella voi nähdä oranssinpunertavaa marjaa eli on ruusun kiulukoita, tyrni marjoja ja pihlajanmarjoja. Kanervan kasvustotkin hehkuvat punan eriväreissä.  Kukkia kukkii vielä esimerkiksi tuoksukurjenpolvi, ketomansikka, maarianohdake, kallioketo-orvo...

Elokuu on jo lopuillaan, illat pimentyneet ja lintujen kesäinen sirkutus vaimennut. Jostain kuuluu välillä tintin ääni. Hämähäkkejä verkkoineen on ikkunat ja puiden välit täynnä. Ne tarttuvat tahmeasti hiuksiin ja kasvoihin kun kulkee puutarhassa luumupuiden välissä. Muutama perhonen lentelee vielä siellä täällä.  Nyt on myös isojen vihreiden hepokattien aikaa, hauskoja otuksia kaikenkaikkiaan.  Sää on vaihteleva ja välillä saa takin laittaa tiukasti kiinni kunnes hetken päästä pitää se avata kun aurinko pilkistää ja lämmittää.  Ruohokin on pidentynyt kun viimein on sadetta saatu saaristossakin yllin kyllin. Sitä sitten ajeltu kun sade tauonnut. Piparjuuri innostunut myös viimein kasvamaan , kesäkuumalla ei kasvustoa näkynyt. Illalla sauna kutsuu ja uskaltauduin vielä meren syliinkin laskeutua -- vesi olikin lämpimämpää kuin ilma.  Meri on nyt kirkas ja vedenpinta korkealla, meduusat alkavat kerääntyä ja niiden vaalean punertava pinta näyttää kauniilta. Ne liikkuvat ...

  Kesäinen helle on pitänyt otteessaan monta päivää, mutta nyt näyttää merisumu ja saderintama tekevän tuloaan. Edes pienen hetken helpotusta ihmisille, eläimille ja kasveille.  Yllä oleva kuva on otettu Kirjaisten yhteysaluslaiturin ääreltä. Lämpö ja aurinko vielä helli tuolloin matkan alkaessa. Nordep matkasi tuonne sumuun me matkustajat kyydissään klo 9 jälkeen.  Tässä on aluksen reitti, jos joka saaressa käytäisiin. Meidän kohde on Sandholm ja sinne päästiin kun ensin oli Borstössä käyty.  Yksi matkan eläväinen saari jää tässä taakse ja matka jatkuu merisumun keskelle ja saaren hävitessä näkyvistä.  Ennen Sandholmaan kääntymistä näkyi merellä upea salamointi. Ja pientä sateen vihmontaa. Laiturilta ehdittiin tavarat saada mökkiin ja sitten kuunneltiin kaukaista jylinää, jostain Sauvon suunnalta.  Iltapäivällä olikin taas jo aurinkoa, mutta helle oli antanut periksi. Ja lämpötila +18.  Iltakävelyllä kallioilla <3 kalliot tarjoavat kuin polun matka...