Raivausjätteen polttoa ja hiillosmakkaran tekoa

Tämä pidennetty maaliskuun lopun viikonloppu tuli vietettyä ahkeroiden edellissyksyn raivausjätteen äärellä. Jännittävää oli seurata miten säätiedotukset ja palovaroitukset menevät. Onneksemme päästiin heti saapuessamme tyynenä päivänä kahden kasan äärelle. Ja niinhän se paloi ja kulotti allaan olevaa maata. Viime vuonna oli lunta tähän aikaan, mutta nyt se loisti poissa olollaan. Paloletku ja pumppu ovat oiva apu tällaisissa jutuissa, joita lämpimästi suosittelen itse kullekin :-) Tulen alkaessa palaa edestäni vilahti kiireellä metsämyyrä eli taidettiin häiritä pahasti eloaan. Kun kasa alkoi hiipua ja pimeyskin saapui pääsimme hiillosmakkaraa laittamaan ja voi että kun maistuikin hyvältä tämä vuoden ensimmäinen hikisen urakan jälkeen.

Kevätkukat ilahduttivat pihamaalla ja muutamat lintusetkin olivat pysähtyneet saaren syliin. Näimme punarinnan, tikan, hippiäisen, vihervarpusen, koskelon, joutsenen ja myös merikotkan. Vielä ei onnistuttu kyytä näkemään eli ei tainnut olla vielä tarpeeksi lämmin niille. Mehiläinen kuitenkin lähestyi minua kun aamukahvia ystävän kanssa nautin liekö sekin oli piristyksen tarpeessa. 

Kyllä sitä puutöitäkin yhtenä päivänä tehtiin ja kaatunut haapa pääsi näin kuivumaan. Välillä nousi merisumu ja toiset saaret katosivat näkyvistä tullen kuitenkin aikanaan jälleen esiin. Iltaisin oli ihana mennä saunanlauteille ja heittää löylyä kiukaalle. Kyllä siinä mieli ja keho puhdistuu. Tuossa lämmössä ja kosteudessa. Meressäkin kerran pulahdettiin ja voi sitä naurua mikä illan pimeydessä kohosi. 

Metsästysseura saapui yhteysaluslaituriin ja saalista saivatkin muutamasta supikoirasta ja useasta minkistä. Supikoirista kaksi oli Sandholmista, minkit löytyivät muista saarista. Nyt on turvallisempaa merilintujen pesiä tämänkin saaren rannoilla. 

Kyllä se kesä sieltä tulee ja purjehtijatkin sen mukana.