Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Ihanaa-- on kevät Kevät on saapunut saaristoon. Purot solisevat, lumipeitteet ovat poissa. Muuttolinnut ovat alkaneet saapua maisemiin,. Allit, joutsenet, töyhtöhyypät, haahkat, telkät ilahduttavat. Talvi oli harvinainen kun tuli ihan jäät tänne ulkosaarille asti ja tännekin pääsi retkiluistelijat käymään.  Nyt maaliskuussa on näkynyt kauniita revontulia, kuin taivaan tarjoamaa liekehtivää taidetta. Ohella ovat loistaneet tähdet ja kuu. Näitä on ollut ilo kuvata vaikka todellisuuttahan nuo kuvat eivät kyllä vastaa.  Luonto herää ja valonmäärä lisääntyy, tuntuu kuin itsekin heräisi talviuniltaan. Ulkoilu tai kotityötkin maistuvat paremmin kuin talven keskellä. Kesällähän voi touhuta vaikka kellon ympäri kun valoa on niin kai sitä sitten talven kaamoskin tarvitaan että taas kesän jaksaa touhuta.  Mitä sitä toivoisi tältä kesältä? Lampaat ja kanat jälleen maastoon käyskentelemään. Satakielen pihatuomeen laulamaan, kottaraisperheiden vilkasta menoa sekä pääskysen lentonäytöks...

Jälleen sai yksi keko hiiltyä ja ravita maata. Kaunista jälkeä tuli.  Tämä skillojen sinisyys ja sen tuoksu saa hymyn huulille. Kimalaiset herkuttelevat ja suristelevat pörröisinä ja pyöreinä kukkien äärellä.  Pikkulintuja on jo enemmän näkyvissä ja kottaraisetkin pesimä puuhissa. Punarinnat, peipot, haahkat, sorsat, hanhet, kurjet, västäräkit, kanssamme. Vielä pääskysiä odotellaan ja silloin on kesä.  Polttopuita syntyi kun väkeä oli paikalla enemmän. Ja näin kaunista jälkeä siitä tuli. Kiitos kaikille ❤️ asianosaisille. Nyt on millä saunan ja kylpyveden saa lämpöiseksi.  Haahkanpesän ulkowc valmistui ja voi kun onkin nätti kuin karamelli. Ikkunasta saa tähyillä merelle ja ihailla muuttuvaa taulua.  Tämä pieni lintunen (epäilen kivitaskuksi) päätti hakeutua katon alle, mutta päästettiin kuitenkin lentelemään mieluummin pihapuihin. Uskon että on kiitollinen tästä liikkeestä.  Nämä pienen pienet kaunottaret jäävät monesti huomiotta, mutta minäpä kyykistyin n...

 Lapsen silmin Viikonloppuna sai tytär ohjata vieraita sekä minua saaren reittejä. Siitä tulikin jännä reissu.  Ensin käveltiin kuin seuraa johtajaa leikkiä, päämääränä ns.laguuni. Siellä katseltiin tarkoin kauniita erivärisiä simpukoita sekä ihailtiin joutsenparia.  Ranta tutkittiin ja kerättiin roskia, jotka ajautuneet talven aikana rantoihin. Lapsi löysikin aarteen eli vanha kenkä oli ajelehtinut rantaruovikkoon. Minä kera vieraiden vedettiin rantaan sileä tukkipuu.  Tämän alla olevan pienen pienen tytär halusi kantaa mökille. Sitä sitten yhdessä ihmeteltiin. Niin kaunis kun suurentaa. Minusta se näyttää hiukan aivoilta, google lens sanoi sen olevan huhtasieni ;-) ja tytär sanoi sen olevan meripähkinä. Kuten huomaa näkökantoja on monia ja hyvä niin. Luulen kyllä sen olevan joku siemen.  Toinen retki kohde oli Sandholmin Brännskärin kalliot ja nummet. Sinne päästiin vanhan hiekkaisen nummen lävitse. Eihän se sitten riittänyt kallion laki vaan taas matkattiin j...

Haaveilijana hetkisen 🇫🇮Saaressa vaipuu helposti omaan kuplaan. Laineiden katselu, liekin lepatus kiukaassa, linnun liitely, pilvien kulku. Onko se joutenolo aikaajoin sitten paha juttu?  Ei -- Sillä tämä on luonnon hoivaa parhaimmillaan. Silloin saa kokea olevansa osa tätä upeutta ja hyväksyntää. Luonnon sylissä on hyvä olla, onhan sitä jo vuosisadat ja tuhannet muovanneet. Kauniit kalliot ja kivet pyytävät istumaan, huokaamaan, olemaan tässä ja nyt.  Sadat ihmiset ehkä jo näitä rantoja katsellut. Pohtinut minne tuo taivaanranta ulottuu? Mitä siellä on? Toiset lähteneetkin aikanaan merille töihin tai kaupunkeihin mantereelle.  Sinäkin voit heittäytyä mietteissäsi esimerkiksi kahden vuoden päähän. Mitä siellä olisi? Miten nuo asiat vaikuttavat sinuun? Mitä voisi tehdä jo tänään, joka olisi pieni askel tulevaan?  🇸🇪Det är lätt att falla in i sin egen bubbla på ön. Titta på vågorna, lågans fladdrande i kaminen, en fågels svävande, molnens passage. Är den sysslolösh...

Pohdintaa lokakuisena lauantaina Tulimme puolisoni kanssa viettämään viikonlopun rakkaassa saaressa. Myrskytuulia oli luvattu, joten päätimme tulla yhteysalus Falkön kyydillä. Illalla saapuessamme oli jo pimeää, mutta työhuoneen ikkunassa himmeästi loisti valonauha. Ja yhteysaluslaiturissa kirkkaampi valo. Sauna laitettiin lämpiämään ja syötiin iltapalaa.  Lauantai kului myrskyn kaataman puun halkomisessa ja oksastamisessa. Istutin muutamia tulppaanin sipuleita kevättä odottamaan. Sää vaihteli sateesta aurinkoiseen , mutta tuuli pysyi läsnä kokoajan. Valokuvasin vielä orvokin, ruusun ja muutaman muun kukkasen, jotka uhmasivat kylmenevää säätä. Merenpintakin oli harvinaisen korkealla ja aallon harjat piiskasivat laiturin kanttakin.  Lauantain askareet päätin käymällä lokakuisessa meressä uimassa. Pyyhe piti laittaa venetallin sisälle, jottei myrskytuuli riepota sitä mereen. Raesade ropisi hiuksiini kun astuin meren myrskyävään syliin. Ah´kyllä virkisti.  Ylös noustuani ven...

Luonnnosta voi  nyt aistia --sen valmistautumisen talven tuloon.  Ilmat ovat viilenneet ja merikin jo jäähtynyt, linnut alkavat kokoontua yhteen, päivät ovat lyhentyneet... Lehtipuut alkavat vetää nesteensä runkoa ja juuristoa kohti josta sitten keväällä voi uusin voimin ponnistaa. Lehdet värjäytyvät vihreästä punaiseksi, keltaiseksi, lilaksi ja ruskeaksi lopuksi muuttuen taipuisasta --hapertuvaksi ja murenevaksi --tuulen mukana laskeutuvaksi lehdeksi.  Josta tulee matojen möyhiessä jälleen ravintoa ja multaa.  Vähän kuin ihmiselon kulku ...nopeutettuna. Ehkä nämä vuodenajat ovatkin meille hyvä muistutus elämänkulusta ja sen rajallisuudesta mutta samalla lohdullista että olemme iäti osa tätä luonnon kulkua.... Joka puolella voi nähdä oranssinpunertavaa marjaa eli on ruusun kiulukoita, tyrni marjoja ja pihlajanmarjoja. Kanervan kasvustotkin hehkuvat punan eriväreissä.  Kukkia kukkii vielä esimerkiksi tuoksukurjenpolvi, ketomansikka, maarianohdake, kallioketo-orvo...