Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Istun Sandholman mofan mökin puutarhassa. Katseeni kiertää ja ajattelen kuinka siunattu voinkaan olla tässä.  Toukokuun lopun aurinko lämmittää juuri nyt ja luonto liki kohisee kasvaessaan kohti kesää. Peippopari istahtaa viereeni luumupuun oksalle, katsomme hetkisen toisiamme kunnes linnut päättävät jatkaa touhujaan pesän parissa läheisessä lehtikuusessa.  Kuuntelen kuinka pääskyt narskuvat lentäessään hyönteisten perässä.  Satakieli laulaa isontalon läheisissä puissa. Lokit laulavat omaa lauluaan. Perhoset tanssivat tanssiaan auringon lämmittävissä säteissä. Välillä nekin levähtävät kevätvuohenjuuren kukan päälle. Eikä voi välttyä näkemästä kun pieni hiiri ykskaks vilistää heinänkorret heiluen omia polkujaan.  Puutarhassa kukkii tällä hetkellä särkyneet sydämet, tulppaanit, kesäkuuruohot, narsissit ja keisarinpikarililjat. Nupullaan ovat jo mummun upeat unikot. Vanha hajonnut aurinkokello nojaa kiveä vasten ja sitä pitävä mies vain jaksaa kantaa kelloaan. Sinkkiämp...

Lähdimme Nauvon kk illansuussa. Välillä satoi räntää ja välillä vettä. Toisessa hetkessä aurinko pilkisti kuin sumuverhon takaa. Nötön lähellä vene keikkui kuin lastu laineilla ristiaallokkon syleilyssä.          Joutsenpari ( kuva:M.Vuolle) Saavuimme illalla n.klo 19 saareen. Joutsenpari joutui paniikkiin, kun olivat tuulensuojassa venetallin ja rannan välissä. Peruutimme vähän ja joutsenet pääsivät turvallisesti keikkuen pois ahtaasta paikastaan.   Matkatavarat kannettiin mökkiin ja vanha seinäkello vedettiin käyntiin. Rauhallinen tikitys täytti keittiön.Kaivosta haettiin vettä ja voi kun maistui hyvältä ... Luonnon valon väistyessä tuli kaunis kuutamo valaisemaan. Ja pitihän sitäkin kuvata 😌 Illan tullen --- tuuli humisi ikkunan takana tuudittaen nämä matkaajat unten maille. Kun yön pimeys ja kuutamo väistyi, herättiin lauantai aamuun ja keitettiin kahvit. Voi kun maistuikin hyvältä, kylmäsavulohi voileivät ohessa.  Puin talvihaalarin päälleni...

Aamu saaressa Laitoimme herätyskellon soimaan aamun varhaiseen hetkeen klo 5.45. Jotta näemme lauantai aamun auringon nousun. Silmät väsyneinä lähdimme kallioille. Illan tyyni sää oli vaihtunut tuulen tuiverrukseen. Suuntasimme askeleet kohti vanhaa navettaa ja sen vieressä olevaa kiviaitaa, siinä on vanha kulkuaukko, josta aikoinaan Astrid Edvinin kanssa päästivät lampaat ja lehmät kirmaamaan laitumille. Nyt ei enää saarta laidunna kuin satunnaiset hirvet.  Kallioilla käveltiin kiemurtelevaa väylää, joka vie ns. vanhalle tähystyskalliolle. Tuolta kalliolta näkyy joka suuntaan merelle. Linnut ovat vielä hiljaa. Muutama kottarainen pelästyy liikkuessamme eteenpäin. On hiljaista. Mieli on rauhaisa. Hengitän syvään, nautin. Tuoksuu suopursut, kanervat, katajat, meri...                                               ...

Sandholman harmaat ja jäkälöityneet kiviaidat ovat palvelleet ihmisiä jo ainakin 1600 luvulta saakka. Kerrotaan, että Ström - Anti niitä tehnyt.                                   Copyright:Marika Vuolle Kiviaidat ovat osa kulttuuriperintöä ja historiaa, jota meidän tulee edelleen vaalia.  Näiden kauniiden ja kestävien kiviaitojen tarkoitus on ollut pitää karja omilla alueillaan ja samalla pihapiiri ja kasvimaa alueet suojata villieläimiltä. Kiviaidoissa on porttiaukkoja, joista karjaa siirrettiin laidunmailta toisille.  Kiviaidan valmistus on vaatinut paljon hartiavoimia tässä kivikkoisessa maastossa. Rannassa on myös useita lyhyitä kivilaitureita, joita suojellaan tarkasti. Kiviä ei saa heittää mereen vaikka lapset niin kovin sitä haluaisivat tehdä. Ei sitä voi täysin ymmärtää, mikä työn määrä näissä rakennelmissa onkaan ollut.     ...