Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Ympäristö tarvitsee ihmistä ---hoitamaan, muokkaamaan ja suojelemaan.  Kun luonto on saanut vallata maan kuten haluaa, siitä seuraa umpeenkasvu. Ja silloin ihmisiä tai /ja karjaa tarvitaan avuksi muokkaamaan ja muovaamaan. Karuudestaan huolimatta eli maa kun hiekkaista ja kallioista ei se kasveja tunnu estävän. Kataja on ottanut valtaansa täällä laajoja alueita. Ja siis 50 vuodessa on tämä muutos tapahtunut. Ja olisi jatkunut jos emme olisi tehneet asialle mitään.  Nyt olemme Elyn Helmi projektin Perinnebiotooppien hoito - Ympäristöministeriö  kanssa saaneet tehdä yhteistyötä ja kallioille on syntynyt lammasaidat. Ensi vuodeksi toivottavasti sisään saadaan ahkerat kesätyöläiset eli lampaat.  Viimeisimpänä on tilalla käynyt ahkera työjoukko raivaamassa laikuttaen vanhoja keto-ja niittyalueita. Kiviaitaa saatu esiin ja löytyipä yllättäen myös yksi omenapuukin laitumen sisältä. Syksyn tullessa saa vielä jatkoa. Ja talveksi meille sitten hommaa kun jäljelle jää katajakas...

Saaristomme on ollut asuttu jo kauan. Olihan täällä paljon saalista, niin hylkeitä kalaa kuin lintujakin. Kun Suomi oli osa Ruotsia. Kruunu halusi, että saaristoa asutetaan vakinaisesti ja näin uudisasukkaat tulivat saariin ja kyliä muodostui lisää.  1800/1900 luvuilla väestöä oli eniten. Kunnes noin 30 vuotta ennen 1900 luvun loppua huomattiin kylien autioitumisen olevan uhka. Tämä johtui toimeentulon heikentymisestä eli kalastuksesta ei enää kaikille riittänyt tuloja. Silloin Sandholmankin viimeiset lampaat lähtivät pois.  Nyt haluaisin, että lampaita pääsisi takaisin tänne saareen ja hoitamaan arvokasta luonnon monimuotoisuutta joka nyt heikentynyt. Toivottavasti tämä toteutuu. Kesävieraita Sandholmassa on majoitettu vuosikymmeniä niin Östergårdissa kuin Westergårdin puolellakin. Ja näin saatu lisätuloja.  Ne jotka aluksi saapuivat saaristoon lomailu mielessä oli porvarisluokka. Saaristolaislapsi ei aina edes saanut leikkiä näiden kaupunkilaisten lasten kanssa. Tilan ...

Luonnnosta voi  nyt aistia --sen valmistautumisen talven tuloon.  Ilmat ovat viilenneet ja merikin jo jäähtynyt, linnut alkavat kokoontua yhteen, päivät ovat lyhentyneet... Lehtipuut alkavat vetää nesteensä runkoa ja juuristoa kohti josta sitten keväällä voi uusin voimin ponnistaa. Lehdet värjäytyvät vihreästä punaiseksi, keltaiseksi, lilaksi ja ruskeaksi lopuksi muuttuen taipuisasta --hapertuvaksi ja murenevaksi --tuulen mukana laskeutuvaksi lehdeksi.  Josta tulee matojen möyhiessä jälleen ravintoa ja multaa.  Vähän kuin ihmiselon kulku ...nopeutettuna. Ehkä nämä vuodenajat ovatkin meille hyvä muistutus elämänkulusta ja sen rajallisuudesta mutta samalla lohdullista että olemme iäti osa tätä luonnon kulkua.... Joka puolella voi nähdä oranssinpunertavaa marjaa eli on ruusun kiulukoita, tyrni marjoja ja pihlajanmarjoja. Kanervan kasvustotkin hehkuvat punan eriväreissä.  Kukkia kukkii vielä esimerkiksi tuoksukurjenpolvi, ketomansikka, maarianohdake, kallioketo-orvo...

Elokuu on jo lopuillaan, illat pimentyneet ja lintujen kesäinen sirkutus vaimennut. Jostain kuuluu välillä tintin ääni. Hämähäkkejä verkkoineen on ikkunat ja puiden välit täynnä. Ne tarttuvat tahmeasti hiuksiin ja kasvoihin kun kulkee puutarhassa luumupuiden välissä. Muutama perhonen lentelee vielä siellä täällä.  Nyt on myös isojen vihreiden hepokattien aikaa, hauskoja otuksia kaikenkaikkiaan.  Sää on vaihteleva ja välillä saa takin laittaa tiukasti kiinni kunnes hetken päästä pitää se avata kun aurinko pilkistää ja lämmittää.  Ruohokin on pidentynyt kun viimein on sadetta saatu saaristossakin yllin kyllin. Sitä sitten ajeltu kun sade tauonnut. Piparjuuri innostunut myös viimein kasvamaan , kesäkuumalla ei kasvustoa näkynyt. Illalla sauna kutsuu ja uskaltauduin vielä meren syliinkin laskeutua -- vesi olikin lämpimämpää kuin ilma.  Meri on nyt kirkas ja vedenpinta korkealla, meduusat alkavat kerääntyä ja niiden vaalean punertava pinta näyttää kauniilta. Ne liikkuvat ...

  Kesäinen helle on pitänyt otteessaan monta päivää, mutta nyt näyttää merisumu ja saderintama tekevän tuloaan. Edes pienen hetken helpotusta ihmisille, eläimille ja kasveille.  Yllä oleva kuva on otettu Kirjaisten yhteysaluslaiturin ääreltä. Lämpö ja aurinko vielä helli tuolloin matkan alkaessa. Nordep matkasi tuonne sumuun me matkustajat kyydissään klo 9 jälkeen.  Tässä on aluksen reitti, jos joka saaressa käytäisiin. Meidän kohde on Sandholm ja sinne päästiin kun ensin oli Borstössä käyty.  Yksi matkan eläväinen saari jää tässä taakse ja matka jatkuu merisumun keskelle ja saaren hävitessä näkyvistä.  Ennen Sandholmaan kääntymistä näkyi merellä upea salamointi. Ja pientä sateen vihmontaa. Laiturilta ehdittiin tavarat saada mökkiin ja sitten kuunneltiin kaukaista jylinää, jostain Sauvon suunnalta.  Iltapäivällä olikin taas jo aurinkoa, mutta helle oli antanut periksi. Ja lämpötila +18.  Iltakävelyllä kallioilla <3 kalliot tarjoavat kuin polun matka...

Istun Sandholman mofan mökin puutarhassa. Katseeni kiertää ja ajattelen kuinka siunattu voinkaan olla tässä.  Toukokuun lopun aurinko lämmittää juuri nyt ja luonto liki kohisee kasvaessaan kohti kesää. Peippopari istahtaa viereeni luumupuun oksalle, katsomme hetkisen toisiamme kunnes linnut päättävät jatkaa touhujaan pesän parissa läheisessä lehtikuusessa.  Kuuntelen kuinka pääskyt narskuvat lentäessään hyönteisten perässä.  Satakieli laulaa isontalon läheisissä puissa. Lokit laulavat omaa lauluaan. Perhoset tanssivat tanssiaan auringon lämmittävissä säteissä. Välillä nekin levähtävät kevätvuohenjuuren kukan päälle. Eikä voi välttyä näkemästä kun pieni hiiri ykskaks vilistää heinänkorret heiluen omia polkujaan.  Puutarhassa kukkii tällä hetkellä särkyneet sydämet, tulppaanit, kesäkuuruohot, narsissit ja keisarinpikarililjat. Nupullaan ovat jo mummun upeat unikot. Vanha hajonnut aurinkokello nojaa kiveä vasten ja sitä pitävä mies vain jaksaa kantaa kelloaan. Sinkkiämp...

Tässä oman elämän aikana saanut oppia elämän kulun pysäyttämättömän ja armottoman ajankulun.  Anoppini on jo yli 80 vuotta ja oma tytär 8 vuotta. Kuinka paljon heidän kasvuaikoinaan onkaan eroa...viestintä, postin kulku, sähkö, kaupallisuus, tekniikka, merenkulku, saastuminen jne. Ei sitä oikein aina jaksa muistaa. Mutta molemmat viihtyvät toistensa seurassa ja oppivat toisiltaan.  Nämäkin ihanat pienet punaiset tuvat eri aikakausilta , mutta silti sointuvat hyvin yhteen.  Tässä ajanpatinoima lypsyveneen reuna. Vene jo päässyt lepäämään,  monet vuodet se sai tehdä matkoja ja olla työtehtävissä maidon keruussa Astrid mummun kanssa.  Sen matkan pää on häämöttämässä kukkamaan pohjana. Maatuu vähitellen. Tämä miljöö suo minulle inspiraatiota ja mielenrauhaa ♥️♥️  toivottavasti sinullekin ainakin näiden kuvien kautta.

Laitumet  ovat todella tärkeitä alueita, jotta kasvusto ja eliöstö pysyisi monipuolisena. Laiduntaminen on pitänyt alueita hyvinä ja ravintorikkaina. Lampaat ja lehmät ovat toimineet maisemanhoitajina eri saarilla ja luodoilla. Kun yksi laidun syöty vaihdettiin niiden paikkaa veneellä vieden.  Ensin lampaat piti löytää 🤭. Siinä olikin oma hommansa. Laajoilta kallioilta ja katajikoista.  Vettä lampaille löytyi kallio väleistä, suon alueilta ja lähteistä. Nämä lampaat olivat tärkeitä, kuten näet kuvasta Astrid oli niiden villankin suojannut tarkkaan.  Vuonna 1971 viimeiset lampaat lähtivät ja laitumet jäivät tyhjiksi.  Mitä tästä on seurannut 50 vuoden aikana? Vuonna 2021 saaria peittää lepikot, kanervikot, matalat katajikot. Perinnebiotooppi on tullut uhanalaiseksi.  Sandholmassakin aikoinaan ollut hiekkainen laakso on nyt peittynyt villiruusuun, jäkälään, katajikkoon sekä heiniin. Ketokasvitkin siis vähentyneet, tukahtuen kasvillisuuden alle.  Niittyj...

Täällä asustamme eli saaristomeren biosfäärialueella.   Tämä tarkoittaa sitä, että se on alue jolla suojellaan monipuolista elinympäristöä . Sekä yhdistetään siihen ympäristötutkimusta ja luonnonvarojen kestävää käyttöä. Kuten kartasta näkyy alue koostuu useista saarista ja luodoista, joilla eletty elämä on keskittynyt luontoon ja sitä ympäröivään mereen.  Näissä maisemissa sitä on ihminen elellyt ja hoitanut maataan sekä mertaan. Nöyränä ja kiitollisena, kun siitä ravintoa saanut elääkseen. Nyt on monet saaret vallannut hiljaisuus, kun elannon hankkiminen on osoittautunut liki mahdottomaksi. Tähän toivoisi muutosta hyvin pian, jotta nämä ainutlaatuiset kulttuuriperintö kohteet voitaisiin säilyttää eheinä ja kauniina kokonaisuuksina.  Mielellään sitä näkisi edessään näkymän kuin Saariston lapset sarjoissa konsanaan.  Mitä voit kokea? Rauhaa, hiljaisuutta, luonnonläheisyyttä, puhtautta, meren ja suon tai niityn tuoksua, merisumun saapumisen ja hiipumisen, lintuje...

Ensi silmäyksellä ulkoluodot ja saaret saattavat näyttää hyvinkin kaljuilta ja karuilta. Kun lähemmin tarkastelee huomaa asian olevan päinvastoin. Täällä kasvaa niin juolukat, puolukat, vadelmat, katajat, mustikat, variksenmarjat, merikaalia, villi ruoholaukkaa, kallioimarretta, maitohorsmaa, pihlajat ja nokkoset. Ja monia muita kasveja.                         Kuvaaja:M.Vuolle               Kuvaaja:M.Vuolle Kallioisilla ulkoluodoilla saatat huomata kauniin Keltakurjenmiekan mini vesikolon äärellä. Tai sianmarjat kukkimassa.                  Kuva:M.Vuolle Suon tuoksu suopursujen ollessa auringon paahteessa. Muutama lakka siellä täällä keltaisena hehkuen.  Täällä lomittain kasvaa kanervat, matalat katajat ja välillä niitä saattaa halkoa ikivanha kivipelto alias Pirunpelto. Muistuttaen, että tämäkin saari kohonnut merestä vuosi tuhansien saatossa...

Lähdimme Nauvon kk illansuussa. Välillä satoi räntää ja välillä vettä. Toisessa hetkessä aurinko pilkisti kuin sumuverhon takaa. Nötön lähellä vene keikkui kuin lastu laineilla ristiaallokkon syleilyssä.          Joutsenpari ( kuva:M.Vuolle) Saavuimme illalla n.klo 19 saareen. Joutsenpari joutui paniikkiin, kun olivat tuulensuojassa venetallin ja rannan välissä. Peruutimme vähän ja joutsenet pääsivät turvallisesti keikkuen pois ahtaasta paikastaan.   Matkatavarat kannettiin mökkiin ja vanha seinäkello vedettiin käyntiin. Rauhallinen tikitys täytti keittiön.Kaivosta haettiin vettä ja voi kun maistui hyvältä ... Luonnon valon väistyessä tuli kaunis kuutamo valaisemaan. Ja pitihän sitäkin kuvata 😌 Illan tullen --- tuuli humisi ikkunan takana tuudittaen nämä matkaajat unten maille. Kun yön pimeys ja kuutamo väistyi, herättiin lauantai aamuun ja keitettiin kahvit. Voi kun maistuikin hyvältä, kylmäsavulohi voileivät ohessa.  Puin talvihaalarin päälleni...

Aamu saaressa Laitoimme herätyskellon soimaan aamun varhaiseen hetkeen klo 5.45. Jotta näemme lauantai aamun auringon nousun. Silmät väsyneinä lähdimme kallioille. Illan tyyni sää oli vaihtunut tuulen tuiverrukseen. Suuntasimme askeleet kohti vanhaa navettaa ja sen vieressä olevaa kiviaitaa, siinä on vanha kulkuaukko, josta aikoinaan Astrid Edvinin kanssa päästivät lampaat ja lehmät kirmaamaan laitumille. Nyt ei enää saarta laidunna kuin satunnaiset hirvet.  Kallioilla käveltiin kiemurtelevaa väylää, joka vie ns. vanhalle tähystyskalliolle. Tuolta kalliolta näkyy joka suuntaan merelle. Linnut ovat vielä hiljaa. Muutama kottarainen pelästyy liikkuessamme eteenpäin. On hiljaista. Mieli on rauhaisa. Hengitän syvään, nautin. Tuoksuu suopursut, kanervat, katajat, meri...                                               ...

Sandholman harmaat ja jäkälöityneet kiviaidat ovat palvelleet ihmisiä jo ainakin 1600 luvulta saakka. Kerrotaan, että Ström - Anti niitä tehnyt.                                   Copyright:Marika Vuolle Kiviaidat ovat osa kulttuuriperintöä ja historiaa, jota meidän tulee edelleen vaalia.  Näiden kauniiden ja kestävien kiviaitojen tarkoitus on ollut pitää karja omilla alueillaan ja samalla pihapiiri ja kasvimaa alueet suojata villieläimiltä. Kiviaidoissa on porttiaukkoja, joista karjaa siirrettiin laidunmailta toisille.  Kiviaidan valmistus on vaatinut paljon hartiavoimia tässä kivikkoisessa maastossa. Rannassa on myös useita lyhyitä kivilaitureita, joita suojellaan tarkasti. Kiviä ei saa heittää mereen vaikka lapset niin kovin sitä haluaisivat tehdä. Ei sitä voi täysin ymmärtää, mikä työn määrä näissä rakennelmissa onkaan ollut.     ...

Merilinnut Haahka, pilkkasiipi, meriharakka, kyhmyjoutsen, merikotka, merimetso, merilokki ja rantasipi jne. Saaristossa on paljon merilintuja. Näitä on vuosien saatossa hyödynnetty ravinnoksi ja lämmönlähteeksi. Esimerkiksi alleja metsästettiin keväisin ulkoluodoilla. Saaliiksi saadut suolattiin ja syötiin pitkälle talveen. Enimmäkseen saaliiksi valikoitui uroslintuja, koska niistä ei saanut hyötyä jatkoa ajatellen. Naaraat saivat munia ja vuorasivat pesät untuvillaan ja niiden hautoessa tuli uusia lintuja ruuaksi.    Vesilintujen pesiin jätettiin aina muutama muna, jotta emo ei jättäisi pesää. Ja näin kantakin pysyy voimissaan.  Munia käytettiin aivan tavallisesti ruuanlaittoon, tehtiin lättyjä ja paistettiin munakkaita. Myös säilöminen onnistui ns. vesilasi systeemillä. Apteekista ostettiin natriumsilikaattia ja sitä sekoitettiin oikeassa suhteessa tarvittavaan vesimäärään. Näin munissa olevat huokoset tukkeutuvat, eikä bakteerit pääse tuhoamaan munansisusta. Munat saa...

Kuvittele millaista se on ollutkaan asua talvella keskellä merta. Luonto on hiljennyt ympärilläsi, linnut muuttaneet pois tai siirtyneet avoimemmille vesille. Kuulet tuulen ja kaukaisen kuminan isoista jäänmurtajista. Hiiri saattaa tepastella seinänraossa etsiessään kätköjään. Vanha puinen seinäkello raksuttaa tuttuun tapaansa seinällä, jossa se vuosikymmeniä on aikaa näyttänyt.  Ei ole puhelinta tai sähköä. Asiat toimivat luonnon omassa rytmissä. Aamulla lähdetään lypsylle vielä kuun kajastaessa pilvien takaa. Astut kivirappuja ylös ja avaat narisevan lautaoven navettaan. Lehmien lämpö höyryää ylöspäin navetassa ja pian saat painaa pääsi niiden lämmintä kehoa vasten lypsäessäsi lämmintä maitoa ämpäriin. Olet vain. Omat ajatukset ja lehmien örähdykset kanssasi. Välillä joudut torumaan, kun lehmä pyrkii liian liki sinua.   Ulos astuessa viima puree varmasti poskipäitä ja välillä jäiden ritinä kuuluu talolle saakka. Mökissä asutaan talvisin pienemmässä tilassa, kun keittiössä ai...

Tuulimylly  (jalkamylly) Näitä upeita rakennustaidon näytteitä on ollut Varsinais-Suomessa jo 1400 -luvun puolivälistä saakka. 1800- ja 1900- luvun vaihteessa niitä oli Suomessa arviolta 20 000, nyt enään noin 600 kappaletta. Ja yksi siis täällä Sandholmissa. Se on osa tärkeää historiaa ja muistoja menneiltä ajoilta. Ikää sillä on perimätiedon mukaan jo yli 200 vuotta. Tuulimylly kuuluu näkyvästi Sandholmin kulttuurimaisemaan. Se on rakennettu saaren korkealle kalliolle, jossa sen siipiin saadaan mahdollisimman paljon tuulta. Tämä rakennus on täyttänyt aiemmin tärkeän tehtävän saaren ja lähisaarien asukkaille. On jauhettu viljaa niin karjan, kuin ihmistenkin tarpeisiin sekä tuotettu päreitä kattojen valmistukseen. Samalla se on toiminut kokoajan tärkeänä maamerkkinä merenkulkijalle.                                           ...

  Sandholm vaikuttaa rauhoittavasti. Kuulen äänet ja havaitsen tuoksut erilailla, kun olen läsnä, juuri tässä ja nyt. Täällä loppuu arjen kiire. Mitä tuoksuja tunnen? Meren suola, rakkolevä, punertavat kanervat, suopursut, niittykukat, auringon lämmittämä kallio. Se mitä ihmislapsi saa aistia riippuu vuodenajasta, mutta aina on jotain mitä kokea. Onko se tuuli hiuksissa? vai kenties merisumu kasvoilla? Ehkäpä kallioiden sileys? Ja nuo upeat auringon nousut ja laskut, niihin ei kyllästy. Aina uudenlainen taivaallinen maalaus edessäni ihmettelen ja yritän vangita tuon hetken, siinä kuitenkaan onnistumatta.  Olen kuin symbioosissa luonnon kanssa. Noudan vettä kaivosta, haen puita puuhellaan, teen puutarha-askareita ja koko tämän ajan saan kokea saariston ainutlaatuisen luonnon monimuotoisuuden ympärilläni. Ajattelen touhutessani edesmenneitä ihmisiä, jotka tällä saarella ovat asustaneet. He ovat rakentaneet laajat kiviaidat, jauhaneet jauhot, lypsäneet lehmät, kerineet lampaat, ...

  Sandholm on saari Saaristomeren kansallispuistossa suojaisessa lahdelmassa. Asutusta saarella on ollut jo 1600-luvulta lähtien. 1700-luvulla saari jaettiin kahteen osaan: Östergård ja Westergård. Joissakin lähteissä mainitaan myös Norrgård.  Venetallit, kivilaiturit sekä muut vanhat rakennelmat huokuvat kalastajasukujen historiaa. Voi vain kuvitella miltä on tuntunut lähteä säässä kuin säässä kokemaan verkkoja, toivoen että saalista saa ja jos hyvin käy niin myytäväksi asti. Sekä mennä lypsämään lehmiä syksyllä aamunpimeydessä, kun vain tähdet ja kuu valaisevat polkua, joka johtaa navetan lämpöön.  Kulttuuriympäristö koostuu kiviaidoin rajatuista laidun- ja niittyalueista sekä pienestä kyläasutuksesta. Jatulintarha eli toiselta nimeltään Jungfrudans löytyy laakealta kalliolta. Muutamaa luontopolkua kävellen voi tutustua saaren luontoon.  Saaren vanha mylly löytyy Östergårdista ja se onkin tärkeä tunnusmerkki saarelle. Viljoja on sillä jauhettu aikoinaan jauhoksi a...