Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Miten voikaan sydän täyttyä kiitollisuudesta ja arvostuksesta niitä ihmisiä kohtaan jotka täällä asuneet. Ovat ottaneet vastaan säät ja elämän sellaisena kuin se juuri silloin on. Tämä ajatus nousee pintaan kun istun lämpimässä tuvassa ja katson merelle.  Ikkunan takana merikotka liitää aivan lähellä ja nokka kohti vastatuulta ja pientä lumipyryä vasten. Uhmaa säätä kuten merimiehet konsanaan aikoinaan. Nainen jäi lapsien sekä eläinten kanssa pitämään tilasta huolta. Vahvoja, neuvokkaita naisia olleet ja selvinneet monenmoisista tilanteista. Lehmä navetassa ehkä poikinut, lapsista joku sairastanut, ruoka alkanut ehtyä.  Mitä ominaisuuksia ovat tarvinneet nämä urhoolliset ihmiset? Rohkeutta, päättäväisyyttä, neuvokkuutta,  kestävyyttä, luottamusta,  Mitä ympäristö tarjosi? Luonnon anteja, paikkaa jossa hengittää, missä ajatella ja nähdä viisautta, suuruutta. Oma turvasatama. Toiset ihmiset? Tällä saarella asusti ensin vain yksi perhe, sitten 1700 luvun aikana tuli toi...

Auringon laskun aikaan Me kaksi luontoa ja kulttuuriperintöä rakastavaa ja vaalivaa.  Sandholm, Östergård ja sen rakennuksia.  Kantatilan sali, jossa vain kesällä kinkerit /luku piirit järjestettiin.  Toivottavasti tulevaisuudessa käytössä jälleen.  Tänä kesänä annettiin kanaemon hautoa neljää munaa. Kaikista syntyi tipunen joista kolme henkiin jäi. Kaksi tummempaa ja tämä vaaleampi.  Kesä on mennyt nopeasti jälleen. Ensin oli hiljaista, ehkä viileä sää sai ihmiset hitaasti lämpenemään. Mutta kun lämpö kiiri yli 20 asteen tuli matkailijat ilahduttamaan. Ja muutama viikko olikin kiireistä. Ihmiset saapuivat yhteysaluksella ja omilla moottoriveneillään sekä purjeveneillä. Majoitusta mökeissä, telttapaikoilla, ja saunan vuokrausta niin majoittujille kuin veneilijöille mahdollisuuksien mukaan.  Nyt alkaa syksyn tuulahduksia tuntumaan ja pian varmaan kaunis ruska, upeat tähtitaivaat, revontulet. Unohtamatta upeita syysmyrskyjä.  Hienoa on meille, kun saarel...

Kesäkuu on alkanut ja täällä saaressa jo täysi tohina käynnissä. Lintujen pesintää on saanut seurata ja toiset vasta rakentelevat pesää. Ulkohuussin alunen on kelvannut koskelolle ja sen vuoksi rajoitettu sen käyttöä (onneksi on useita huusseja). Pääskyset ovat päättäneet pesiä mökkimme ulko-oven päällä ja sen vuoksi eteiseen lentää välillä hätäinen yksilö. Vielä onneksi onnellisesti saatu uloskin.  Saunalaiturin vierellä uiskentelee iltaisin joutsen perhe ja emo opettaa pieniä hahtuvapalloja kuinka sitä ruokaa löytyykään rannasta.  Purjehtijoita ei ole vielä ollut kovin liikkeellä liekö viileä kesäsää (toisinsanoen normaali suomen alkukesän sää) pitäneet veneet kotilaitureissa.  Vuokramökki Haahkanpesä sai uuttailmettä ja nyt on terassit niin tuulimyllylle kuin myös merelle päin. Kyllä nyt majoittujien kelpaa.  Eilen etsittiin lampaita tyttären kanssa, niitä emme tällä kertaa löytäneet mutta näin upean iltataivaan näimme. Taas sai huokaista ja pysähtyä tämän kauneud...

Jälleen sai yksi keko hiiltyä ja ravita maata. Kaunista jälkeä tuli.  Tämä skillojen sinisyys ja sen tuoksu saa hymyn huulille. Kimalaiset herkuttelevat ja suristelevat pörröisinä ja pyöreinä kukkien äärellä.  Pikkulintuja on jo enemmän näkyvissä ja kottaraisetkin pesimä puuhissa. Punarinnat, peipot, haahkat, sorsat, hanhet, kurjet, västäräkit, kanssamme. Vielä pääskysiä odotellaan ja silloin on kesä.  Polttopuita syntyi kun väkeä oli paikalla enemmän. Ja näin kaunista jälkeä siitä tuli. Kiitos kaikille ❤️ asianosaisille. Nyt on millä saunan ja kylpyveden saa lämpöiseksi.  Haahkanpesän ulkowc valmistui ja voi kun onkin nätti kuin karamelli. Ikkunasta saa tähyillä merelle ja ihailla muuttuvaa taulua.  Tämä pieni lintunen (epäilen kivitaskuksi) päätti hakeutua katon alle, mutta päästettiin kuitenkin lentelemään mieluummin pihapuihin. Uskon että on kiitollinen tästä liikkeestä.  Nämä pienen pienet kaunottaret jäävät monesti huomiotta, mutta minäpä kyykistyin n...

 Valerianan kaunis kukka sai minut runoilemaan.  Saaren luonnossa on kaikenlaisia kasveja joita ei ehkä muualta ole onnistunut löytämään.  Jo 30-luvulla on Sandholmissa tehty kasviluettelo ja viime vuonna selvitetty myös mitä vuonna 2023 löytyy. Kaikkea ei edes kirjoihin ja kansiin ole saatu mutta monia lajeja vieläkin löytyi umpeenkasvusta huolimatta.  Ukontulikukat nousevat ylväänä vanhan navetan vierellä. Samoin pölkkyruoho. Vanhan kulttuurin perintönä. Rannalla kohoaa morsinko ja merikaali muutamista mainitakseni.  Mielenkiintoista on perehtyä kasvien ominaisuuksiin ja mahdollisiin käyttötarkoituksiin.  Mikä olisi sinun uusi kasvi tuttavuus?

Ai siis mikä 😳  Istut sileällä rantakalliolla auringon laskiessa tai rantalaiturilla. Näet vieressäsi vedessä liikettä jäät tuijottamaan mikä voi näin sykkien liikkua eteenpäin. Kuin jokin olisi tippunut avaruudesta liitelemään juuri tähän mökkirantaan.  Lumoudut ja se vangitsee katseesi. Aallot liikuttavat tuota olentoa edes takaisin.  Syksyisin nämä olennot saapuvat kuin vaivihkaa rantoihin. Ne ovat 90% vettä. Vanhalta kansan nimeltään merivasikoita.Nykyään korvameduusa. Ne ovat vaarattomia hyytelöisiä eläimiä.  Jotka elävät yhden kesän aikuisvaihetta. Toukka/-polyyppi vaihetta useitakin vuosia.  Niillä ei ole vihollisia, kuin ehkä potkurit. Niistä kun ei ravinnoksi ole. 

Istun Sandholman mofan mökin puutarhassa. Katseeni kiertää ja ajattelen kuinka siunattu voinkaan olla tässä.  Toukokuun lopun aurinko lämmittää juuri nyt ja luonto liki kohisee kasvaessaan kohti kesää. Peippopari istahtaa viereeni luumupuun oksalle, katsomme hetkisen toisiamme kunnes linnut päättävät jatkaa touhujaan pesän parissa läheisessä lehtikuusessa.  Kuuntelen kuinka pääskyt narskuvat lentäessään hyönteisten perässä.  Satakieli laulaa isontalon läheisissä puissa. Lokit laulavat omaa lauluaan. Perhoset tanssivat tanssiaan auringon lämmittävissä säteissä. Välillä nekin levähtävät kevätvuohenjuuren kukan päälle. Eikä voi välttyä näkemästä kun pieni hiiri ykskaks vilistää heinänkorret heiluen omia polkujaan.  Puutarhassa kukkii tällä hetkellä särkyneet sydämet, tulppaanit, kesäkuuruohot, narsissit ja keisarinpikarililjat. Nupullaan ovat jo mummun upeat unikot. Vanha hajonnut aurinkokello nojaa kiveä vasten ja sitä pitävä mies vain jaksaa kantaa kelloaan. Sinkkiämp...

                                                                           Kalastajan näkymä Jotta täällä ulkosaaristossa saattoi selvitä, piti olla tiettyjä luonteenpiirteitä. Säällä kuin säällä oli uskallettava lähteä verkot noutamaan tai laskemaan. Aamulla piti ennen auringon nousua olla ylhäällä ja valmistaa aamupala sekä hoitaa eläimet. Ei kysytty, jaksatko ?  Verkkojen tekeminen ja korjaaminen oli tärkeää työtä jonka isäntä ja vanhemmat lapset saivat tehdä. Yhden ison verkon valmistaminen vei aikaa jopa koko talven. Tässä kyllä pitkäjänteisyys ja huolellisuus tulivat tarpeeseen.  Maataloustyöt rytmittivät päivän ja vuoden kulkua. Samoin erilaiset kirkkopyhät. Nötön kirkolle matkattiin isojen pyhien aikaan ja kinkereitä pidettiin välillä isontalon sal...

Kaikkea sitä tuleekin pohdittua kun tällä saarella käyskentelee. Tänään kävelimme saaressa olevaan hiekkalahdelmaan.  Pohdin mitä sitä voisikaan syödä jos joutuisi saareen, josta ei yhteyksiä ulkomaailmaan. Ei edes TV ryhmää kuten Selviytyjillä 😂.  Tämäkin ranta hiekkapohjineen tarjoaa ainakin kahta mahdollista syötävää....voitko arvata mitä?  . . . . Yksi on: Euroopan merikaali (crambe          maritima) kuva:Marika Vuolle Merikaalia voi käyttää parsan tapaan. Ja siemeniä on keittiöpuutarhaan myynnissäkin esim: hyötykasviyhdistyksellä.  Toinen:  Käärmeen laukka eli Allium scorodoprasum. Tätä voisi käyttää vaikka tuon merikaalin maustamiseen 😌.  Näitä molempia kasveja yhdistää se, että ne ovat kulkeutuneet tänne ulkomerelle silloin muinoin merenkulkijoiden matkassa.  Kolmas syötävä:  Tutumpi ja polttavampi nokkonen ☺️. Ja tämä kasvi onkin oikea ravintopommi. Nokkosen lehtiä voi käyttää kastikkeessa, keitossa ja leivonn...

Erilaiset käsityötaidot olivat arvossaan :-)   Niitä täällä Sandholmassa on opeteltu, opittu ja osattu käyttää sekä näin selvitty ankarastakin elämästä.  Mofa eli Emil Albert Sjöberg (29.8.1877-28.5.1963) muutti tänne Sandholmaan vävyksi, ja teki maatalous sekä kalastustöitä. Rakensi huonekaluja sekä käyttötarve esineitä.  Hän sai tilan perijäksi jääneen Anna Emilian (os. Isaksson 17.5.1874- 19.12.43) kanssa kaksi tytärtä Julian ja Astridin. Julia muutti miehensä mukaan.  Edvin tuli sitten Nauvon Björkholmista 30 luvulla Astridin puolisoksi ja tilanpitäjäksi. Kalastettiin, metsästettiin, rakennettiin sekä sodassakin käytiin. Sodan käynnistä ei puhuttu, joten siitä vain jäljellä merkintöjä valokuvissa tai ansiotodistus Mannerheimilta.  Edvin oli kätevä puutöiden tekijä ja valmistikin huonekaluja sekä veneitä. Verkkoja korjailtiin ja köysimattoja punottiin. Näitä vieläkin ihailemme.  Tulee muistaa, ettei käytössä ollut sähköä. Joten porattiin käsiporalla...

Täällä asustamme eli saaristomeren biosfäärialueella.   Tämä tarkoittaa sitä, että se on alue jolla suojellaan monipuolista elinympäristöä . Sekä yhdistetään siihen ympäristötutkimusta ja luonnonvarojen kestävää käyttöä. Kuten kartasta näkyy alue koostuu useista saarista ja luodoista, joilla eletty elämä on keskittynyt luontoon ja sitä ympäröivään mereen.  Näissä maisemissa sitä on ihminen elellyt ja hoitanut maataan sekä mertaan. Nöyränä ja kiitollisena, kun siitä ravintoa saanut elääkseen. Nyt on monet saaret vallannut hiljaisuus, kun elannon hankkiminen on osoittautunut liki mahdottomaksi. Tähän toivoisi muutosta hyvin pian, jotta nämä ainutlaatuiset kulttuuriperintö kohteet voitaisiin säilyttää eheinä ja kauniina kokonaisuuksina.  Mielellään sitä näkisi edessään näkymän kuin Saariston lapset sarjoissa konsanaan.  Mitä voit kokea? Rauhaa, hiljaisuutta, luonnonläheisyyttä, puhtautta, meren ja suon tai niityn tuoksua, merisumun saapumisen ja hiipumisen, lintuje...

Ensi silmäyksellä ulkoluodot ja saaret saattavat näyttää hyvinkin kaljuilta ja karuilta. Kun lähemmin tarkastelee huomaa asian olevan päinvastoin. Täällä kasvaa niin juolukat, puolukat, vadelmat, katajat, mustikat, variksenmarjat, merikaalia, villi ruoholaukkaa, kallioimarretta, maitohorsmaa, pihlajat ja nokkoset. Ja monia muita kasveja.                         Kuvaaja:M.Vuolle               Kuvaaja:M.Vuolle Kallioisilla ulkoluodoilla saatat huomata kauniin Keltakurjenmiekan mini vesikolon äärellä. Tai sianmarjat kukkimassa.                  Kuva:M.Vuolle Suon tuoksu suopursujen ollessa auringon paahteessa. Muutama lakka siellä täällä keltaisena hehkuen.  Täällä lomittain kasvaa kanervat, matalat katajat ja välillä niitä saattaa halkoa ikivanha kivipelto alias Pirunpelto. Muistuttaen, että tämäkin saari kohonnut merestä vuosi tuhansien saatossa...

Lähdimme Nauvon kk illansuussa. Välillä satoi räntää ja välillä vettä. Toisessa hetkessä aurinko pilkisti kuin sumuverhon takaa. Nötön lähellä vene keikkui kuin lastu laineilla ristiaallokkon syleilyssä.          Joutsenpari ( kuva:M.Vuolle) Saavuimme illalla n.klo 19 saareen. Joutsenpari joutui paniikkiin, kun olivat tuulensuojassa venetallin ja rannan välissä. Peruutimme vähän ja joutsenet pääsivät turvallisesti keikkuen pois ahtaasta paikastaan.   Matkatavarat kannettiin mökkiin ja vanha seinäkello vedettiin käyntiin. Rauhallinen tikitys täytti keittiön.Kaivosta haettiin vettä ja voi kun maistui hyvältä ... Luonnon valon väistyessä tuli kaunis kuutamo valaisemaan. Ja pitihän sitäkin kuvata 😌 Illan tullen --- tuuli humisi ikkunan takana tuudittaen nämä matkaajat unten maille. Kun yön pimeys ja kuutamo väistyi, herättiin lauantai aamuun ja keitettiin kahvit. Voi kun maistuikin hyvältä, kylmäsavulohi voileivät ohessa.  Puin talvihaalarin päälleni...

Aamu saaressa Laitoimme herätyskellon soimaan aamun varhaiseen hetkeen klo 5.45. Jotta näemme lauantai aamun auringon nousun. Silmät väsyneinä lähdimme kallioille. Illan tyyni sää oli vaihtunut tuulen tuiverrukseen. Suuntasimme askeleet kohti vanhaa navettaa ja sen vieressä olevaa kiviaitaa, siinä on vanha kulkuaukko, josta aikoinaan Astrid Edvinin kanssa päästivät lampaat ja lehmät kirmaamaan laitumille. Nyt ei enää saarta laidunna kuin satunnaiset hirvet.  Kallioilla käveltiin kiemurtelevaa väylää, joka vie ns. vanhalle tähystyskalliolle. Tuolta kalliolta näkyy joka suuntaan merelle. Linnut ovat vielä hiljaa. Muutama kottarainen pelästyy liikkuessamme eteenpäin. On hiljaista. Mieli on rauhaisa. Hengitän syvään, nautin. Tuoksuu suopursut, kanervat, katajat, meri...                                               ...