Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Saaristomme on ollut asuttu jo kauan. Olihan täällä paljon saalista, niin hylkeitä kalaa kuin lintujakin. Kun Suomi oli osa Ruotsia. Kruunu halusi, että saaristoa asutetaan vakinaisesti ja näin uudisasukkaat tulivat saariin ja kyliä muodostui lisää.  1800/1900 luvuilla väestöä oli eniten. Kunnes noin 30 vuotta ennen 1900 luvun loppua huomattiin kylien autioitumisen olevan uhka. Tämä johtui toimeentulon heikentymisestä eli kalastuksesta ei enää kaikille riittänyt tuloja. Silloin Sandholmankin viimeiset lampaat lähtivät pois.  Nyt haluaisin, että lampaita pääsisi takaisin tänne saareen ja hoitamaan arvokasta luonnon monimuotoisuutta joka nyt heikentynyt. Toivottavasti tämä toteutuu. Kesävieraita Sandholmassa on majoitettu vuosikymmeniä niin Östergårdissa kuin Westergårdin puolellakin. Ja näin saatu lisätuloja.  Ne jotka aluksi saapuivat saaristoon lomailu mielessä oli porvarisluokka. Saaristolaislapsi ei aina edes saanut leikkiä näiden kaupunkilaisten lasten kanssa. Tilan ...

  MORFAR eli mofa  ALBERT EMIL SJÖBERG (29.8.1877 - 28.5.1963) Albert tuli nuorena miehenä Sandholmaan  Lökholmista Anna Emilia Isakssonin puolisoksi. Elämä rakentui maatilan erilaisista töistä sisältäen kalastusta, karjanhoitoa sekä rakennustöistä. Pariskunta sai kaksi lasta Julian ja Astridin.  Monia kauniita puukäsitöitä  hän teki varmaankin talvipuhteinaan ja niitä säilynyt näihin päiviin saakka. Hänen käsissään syntyi niin naulakot kuin tuolitkin. Verkkojakin valmisti ja korjaili....vaikka muutama sormi puuttuikin, talvisen onnettoman reissun vuoksi. Sormet paleltuivat ja kuolio tuli.  Kesävieraita Sjöbergit majoittivat tilallaan ja kalaakin myytiin.  Syksyllä suunnattiin Turun Aurajoelle myymään eri tuotteita ja ostamaan tarvittavaa talven varalle.  Pääsipä mofa tervehtimään Nötöseen ihan itse presidentti Kekkostakin v.1961, kun hän saapui M/ S Östern aluksella saaristoa katsastamaan.