Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Kesäkuu on alkanut ja täällä saaressa jo täysi tohina käynnissä. Lintujen pesintää on saanut seurata ja toiset vasta rakentelevat pesää. Ulkohuussin alunen on kelvannut koskelolle ja sen vuoksi rajoitettu sen käyttöä (onneksi on useita huusseja). Pääskyset ovat päättäneet pesiä mökkimme ulko-oven päällä ja sen vuoksi eteiseen lentää välillä hätäinen yksilö. Vielä onneksi onnellisesti saatu uloskin.  Saunalaiturin vierellä uiskentelee iltaisin joutsen perhe ja emo opettaa pieniä hahtuvapalloja kuinka sitä ruokaa löytyykään rannasta.  Purjehtijoita ei ole vielä ollut kovin liikkeellä liekö viileä kesäsää (toisinsanoen normaali suomen alkukesän sää) pitäneet veneet kotilaitureissa.  Vuokramökki Haahkanpesä sai uuttailmettä ja nyt on terassit niin tuulimyllylle kuin myös merelle päin. Kyllä nyt majoittujien kelpaa.  Eilen etsittiin lampaita tyttären kanssa, niitä emme tällä kertaa löytäneet mutta näin upean iltataivaan näimme. Taas sai huokaista ja pysähtyä tämän kauneud...

Kevät sää yllättää Ikinä ei tiedä millainen sää on hetken päästä. Välillä paistaa aurinko ja välillä voi myrskytä niin että viima vihmoo kasvoja. Vesi muuttaa muotoaan lumesta vedeksi ja taas toistepäin.  Kotona alamme jo haaveilla veneen laskusta mereen ja matkasta rakkaaseen saareen. Alamme selkeästi herätä talviunilta ja valmistautua tulevaan valon aikaan. Muuttolinnutkin ovat jo sankoin joukoin saapuneet ilahduttamaan meitä ja muistuttamaan että kesä on tulossa ihan pian.  Hanhet on vallanneet peltoja ja olen nähnyt myös : kurjet, sorsat, haahkat, koskelot, joutsenet, lokit. Jotkut onnelliset ovat saaneet nähdä jo sinivuokon tai leskenlehden minua ei vielä ole onnistanut.  Kevät tulee saaristoon nopeammin kuin sisämaahan, ja taas syksy tulee myöhemmin saaristoon kuin sisämaassa. Tämän tekee saaristoa ympäröivä laaja merialue, joka luovuttaa lämpöään. Saatat nähdä matkatessasi kaunista merisumua joka valuu kohti sinua  ja kadoten yhtä nopeasti kuin on tullutkin....

Aamu saaressa Laitoimme herätyskellon soimaan aamun varhaiseen hetkeen klo 5.45. Jotta näemme lauantai aamun auringon nousun. Silmät väsyneinä lähdimme kallioille. Illan tyyni sää oli vaihtunut tuulen tuiverrukseen. Suuntasimme askeleet kohti vanhaa navettaa ja sen vieressä olevaa kiviaitaa, siinä on vanha kulkuaukko, josta aikoinaan Astrid Edvinin kanssa päästivät lampaat ja lehmät kirmaamaan laitumille. Nyt ei enää saarta laidunna kuin satunnaiset hirvet.  Kallioilla käveltiin kiemurtelevaa väylää, joka vie ns. vanhalle tähystyskalliolle. Tuolta kalliolta näkyy joka suuntaan merelle. Linnut ovat vielä hiljaa. Muutama kottarainen pelästyy liikkuessamme eteenpäin. On hiljaista. Mieli on rauhaisa. Hengitän syvään, nautin. Tuoksuu suopursut, kanervat, katajat, meri...                                               ...

Kevät ja kaipuu saareen Kevät on tullut jo tänne Nauvon kk. Ja muuttolintuja sen mukana. Nähty on töyhtöhyypät, kurjet, hanhet, peipot ja monet muut.  Halu käydä saaressa on ollut jo usean viikon ajan, välillä olenkin päässyt kurkistamaan millaista saaressa on, kun naapurin Riko laittaa välähdyksiä Facebookiin. Nyt vaikuttaa siltä, että jäät antaneet periksi ja venettämme laitettu kevätkuntoon, mutta vielä tällä kertaa suuntaamme Sandholman helmaan yhteysalus Nordepin kyydillä. Matka kestää yleensä 3-4 h, joten eväät mukaan ja lukemista sekä ristikkolehti. Aikuisille matka levähdyshetki, mutta pienille lapsille aika voi käydä pitkäksi.  Omassa pihassa näkynyt skilloja, ehkäpä Sandholman rinteet myös sinisenään. Viime syksynä istutin tulppaaneja puutarhaan, katsotaan ovatko vielä nostaneet päätään lain. Vai onko maistunut talven asukkaille...