Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Tämä talo on nähnyt elämää jo 120 vuotta. Albert Sjöberg sen rakensi perheelleen ja verannan sekä kesä huoneet Birgitalle ja Börjelle taas Edvin Österlund.  Siniset verannan lattia ja portaat ilahduttavat raikkaudellaan. Keittiöön kun astuu tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt 60/70 luvulle. Seinäkello raksuttaa tasaisesti ja matkaajat huokailleet " kuin mummolaan tulisi". Pihapiiriin kuuluu vanha navetta ja mylly. Marjapensaat, omena ja luumupuut sekä raparperi. Voi kuvitella kuinka Astrid huivi päässä keräsi marjasadon tarkasti talteen jotta talven vitamiinit olisi tallessa. Puolukat kerättiin ja hillottiin. PS. hyvältä maistuu tämänkin päivän asukkaille tuore puolukkasurvos saaren marjoista.  Tämä pieni söpö rakennus on ollut suola/jauho varasto. Kunnes se muutettiin kesävieraiden asunnoiksi. Joskus 60/70 luvulla.  Tänä vuonna on ollut runsaasti pihlajanmarjoja ja omenoita. Mitähän niistä olisi Astrid tehnyt tai hänen äitinsä Anna ... Illan Fazer hetki, sininen. Yhteysalu...

Ympäristö tarvitsee ihmistä ---hoitamaan, muokkaamaan ja suojelemaan.  Kun luonto on saanut vallata maan kuten haluaa, siitä seuraa umpeenkasvu. Ja silloin ihmisiä tai /ja karjaa tarvitaan avuksi muokkaamaan ja muovaamaan. Karuudestaan huolimatta eli maa kun hiekkaista ja kallioista ei se kasveja tunnu estävän. Kataja on ottanut valtaansa täällä laajoja alueita. Ja siis 50 vuodessa on tämä muutos tapahtunut. Ja olisi jatkunut jos emme olisi tehneet asialle mitään.  Nyt olemme Elyn Helmi projektin Perinnebiotooppien hoito - Ympäristöministeriö  kanssa saaneet tehdä yhteistyötä ja kallioille on syntynyt lammasaidat. Ensi vuodeksi toivottavasti sisään saadaan ahkerat kesätyöläiset eli lampaat.  Viimeisimpänä on tilalla käynyt ahkera työjoukko raivaamassa laikuttaen vanhoja keto-ja niittyalueita. Kiviaitaa saatu esiin ja löytyipä yllättäen myös yksi omenapuukin laitumen sisältä. Syksyn tullessa saa vielä jatkoa. Ja talveksi meille sitten hommaa kun jäljelle jää katajakas...