Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Iltojen raikkaus ja leppeä viileys. Lepakon lento ja yöperhosen siiven hipaisu. Ristilukkien kauniit ja kestävät seitit täyttävät valon säteet. Joihin pienet öttiäiset haluavat lentää ---kohti valoa.  Sandhom, Östergårdissa voi kalastaa ja soutaa. Tänä vuonna ihana pari myös kihlautui. ❤️❤️🫂. Mikä sen romanttisempaa kuin soudella ilta auringossa rakkaansa kanssa tai uida rantasaunalla illan hämyssä.   Purjeveneilijät ovat löytäneet myös sataman, laiturin. Vuokranneet saunaa ja paljua. Kuulleet tarinoita suvun historiasta. Ja tutustuneet erilaisiin kasveihin ja historiallisiin merkkeihin saarella. On täällä majoittuneet ja käyneet valokuvaajat, lintujen tarkkailijat, telttailijat, pyöräilijätkin.  Elokuun ukkosrintamat saavat aina kokemaan jotain tunnetta, omasta pienuudesta. Salaman iskiessä kallioon ja jyrähtelyn tuntuessa talossa , kehossa , tiedän miten suuri energia maailmassa onkaan. Yön pimeydessä valon välähdys peittää taivaankannen.  Sandholm, östergård...

  Kesäinen helle on pitänyt otteessaan monta päivää, mutta nyt näyttää merisumu ja saderintama tekevän tuloaan. Edes pienen hetken helpotusta ihmisille, eläimille ja kasveille.  Yllä oleva kuva on otettu Kirjaisten yhteysaluslaiturin ääreltä. Lämpö ja aurinko vielä helli tuolloin matkan alkaessa. Nordep matkasi tuonne sumuun me matkustajat kyydissään klo 9 jälkeen.  Tässä on aluksen reitti, jos joka saaressa käytäisiin. Meidän kohde on Sandholm ja sinne päästiin kun ensin oli Borstössä käyty.  Yksi matkan eläväinen saari jää tässä taakse ja matka jatkuu merisumun keskelle ja saaren hävitessä näkyvistä.  Ennen Sandholmaan kääntymistä näkyi merellä upea salamointi. Ja pientä sateen vihmontaa. Laiturilta ehdittiin tavarat saada mökkiin ja sitten kuunneltiin kaukaista jylinää, jostain Sauvon suunnalta.  Iltapäivällä olikin taas jo aurinkoa, mutta helle oli antanut periksi. Ja lämpötila +18.  Iltakävelyllä kallioilla <3 kalliot tarjoavat kuin polun matka...

  Saariston lapsoset Sandholmassa on ollut paljonkin lapsia aikoinaan. Lapsia syntyi ja jotkut kuolivat nuorena. Toiset muuttivat Amerikkaankin saakka. Tilalle jäi kuitenkin aina yksi jatkamaan tilan hoitoa.  Kuvassa näet viimeiset Sandholman kasvatit, Birgitta ja Börje Österlundin.  Muistatko kuinka pitkiä ja lämpöisiä lapsuuden kesät olivatkaan? Lämmin paahtava aurinko, allasi lämpöinen kallio, varpaasi saatat upottaa veteen ja kokeilla miltä se tuntuukaan. Katselet kuinka hattarapilvet lipuvat yläpuolellasi lokkien kirkuessa kalan saaliin toivossa. Haistat merensuolan ja rakkolevän. Välillä kärpänen laskeutuu kädellesi ja kutittelee ihokarvoillasi kävellessään. Välillä näet purjeveneen ja pohdit saapuuko se saareesi vai meneekö ohitse? Aallot loiskahtelevat rantakiviin kastellen ne, pian auringon kuitenkin kuivattaen aaltojen teot. Pienenä otettiin lapsi verkkojen nostoon mukaan vaikka tiinussa 😊. Eläimien hoito ja laitumelta haut olivat arkipäivää. Sandholman kallioi...