Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Edvin Hjalmar Österlund syntyi Björkholmin saaressa Nauvossa.  Vanhemmat olivat Karl Hjalmar ja Elin Amanda. Sisaruksia oli hänellä kolme : Karin, Karl ja Ellen. Karin kuoli nuorena mereen hukkuen. Koulua Björholman saaresta käytiin Käldingessä, Nauvon Lillandetissa.  Alla kuva yhdestä koulukuvasta. 30 luvulla saaristossa nuoret tutustuivat kirkonmenoissa tai vaikkapa laituritansseissa. Silloin tapasivat myös nämä kaksi eli Astrid Sandholmasta ja Edvin Björkholmasta. Sota kutsui tämänkin nuoren saaristolaisen armeijan palvelukseen. Tästä muistona meille jälkipolville on säilynyt kunniakirja Mannerheimilta.  Astrid jäi pienen lapsen ja vanhempiensa kanssa Sandholmaan, odottaen, murehtien...kuinka miehen käy.  Edvin selvisi sodan kurimuksesta ja saapui saareen perheensä luo. Hän jatkoi veneenrakennusta, jonka oppinut jo synnyinkodissaan.  Ikävä kyllä Edvinin omaan käyttöön valmistama fiskari on myyty 90 luvulla Lindqvist:lle Nauvoon. Nyt tietoa ei ole jäljellä--- ...

Laitumet  ovat todella tärkeitä alueita, jotta kasvusto ja eliöstö pysyisi monipuolisena. Laiduntaminen on pitänyt alueita hyvinä ja ravintorikkaina. Lampaat ja lehmät ovat toimineet maisemanhoitajina eri saarilla ja luodoilla. Kun yksi laidun syöty vaihdettiin niiden paikkaa veneellä vieden.  Ensin lampaat piti löytää 🤭. Siinä olikin oma hommansa. Laajoilta kallioilta ja katajikoista.  Vettä lampaille löytyi kallio väleistä, suon alueilta ja lähteistä. Nämä lampaat olivat tärkeitä, kuten näet kuvasta Astrid oli niiden villankin suojannut tarkkaan.  Vuonna 1971 viimeiset lampaat lähtivät ja laitumet jäivät tyhjiksi.  Mitä tästä on seurannut 50 vuoden aikana? Vuonna 2021 saaria peittää lepikot, kanervikot, matalat katajikot. Perinnebiotooppi on tullut uhanalaiseksi.  Sandholmassakin aikoinaan ollut hiekkainen laakso on nyt peittynyt villiruusuun, jäkälään, katajikkoon sekä heiniin. Ketokasvitkin siis vähentyneet, tukahtuen kasvillisuuden alle.  Niittyj...

Erilaiset käsityötaidot olivat arvossaan :-)   Niitä täällä Sandholmassa on opeteltu, opittu ja osattu käyttää sekä näin selvitty ankarastakin elämästä.  Mofa eli Emil Albert Sjöberg (29.8.1877-28.5.1963) muutti tänne Sandholmaan vävyksi, ja teki maatalous sekä kalastustöitä. Rakensi huonekaluja sekä käyttötarve esineitä.  Hän sai tilan perijäksi jääneen Anna Emilian (os. Isaksson 17.5.1874- 19.12.43) kanssa kaksi tytärtä Julian ja Astridin. Julia muutti miehensä mukaan.  Edvin tuli sitten Nauvon Björkholmista 30 luvulla Astridin puolisoksi ja tilanpitäjäksi. Kalastettiin, metsästettiin, rakennettiin sekä sodassakin käytiin. Sodan käynnistä ei puhuttu, joten siitä vain jäljellä merkintöjä valokuvissa tai ansiotodistus Mannerheimilta.  Edvin oli kätevä puutöiden tekijä ja valmistikin huonekaluja sekä veneitä. Verkkoja korjailtiin ja köysimattoja punottiin. Näitä vieläkin ihailemme.  Tulee muistaa, ettei käytössä ollut sähköä. Joten porattiin käsiporalla...

  Morsiamen hääpanta/kruunu Copyright: Marika Vuolle Tässä näet Astrid Österlundin os.Sjöberg pula-ajan hääkruunun. Se on herkkä ja kaunis muisto 1930 luvun hääpukeutumisesta.  Koriste on päällystetty paperi/villanarulla, pienin helmin sekä pienet kukat hauraasta materiaalista (simpukkaa?, steariinia? ..) . Huntu on ohutta harsoa, johon maalattu kukkia kuin pitsireunukseksi. Tallessa ovat myös osa pitsilakanoista, häävuoteeseen tilkkutäkki sekä kalliit nailonsukat.                                                                   Edvin sulhasen rintakukka on  tässä:  Copyright: M.Vuolle Rintakukka Häät pidettiin Sandholmin saarella ja Björkholmin Edvinistä tuli avioituessaan nuori isäntä saareen. Aluksi he asustivat pikkutalossa, jossa oli tupa ja huone. Myöhemmin he j...

Mikä saa minut kirjoittamaan tästä pikkuisesta saaresta?  En olisi nuorena Kangasalla kasvaneena tyttönä, uskonut löytäväni itseäni joku päivä kirjoittamassa saaristosta.  Vanha lasinen verkkomerkki  Tutustuessani mieheeni vuonna 1993, ymmärsin kuinka paljon hänelle meri ja Sandholm merkitsee. Rakkaus tuohon karuun ja samalla kauniiseen luontoon on erottamaton osa häntä. 😊 Äitinsä Birgitta os. Österlund kun kotoisin tältä pieneltä saarelta. Käydessämme Astridin luona Paraisella, käytti hän minut ajelulla Nauvon saarella. Lossirannassa kiipesimme kalliolle katsomaan lossien kulkua edestakaisin. Se oli kaunista nähtävää. Tuona hetkenä en myöskään arvannut, että 14 vuoden päästä muuttaisin perheineni tälle saarelle 💕.  Kun sitten kesällä tapasin Astrid mummon ja Edvin papan ulkosaaressa --maailmani sai kosketuspintaa vanhoihin aikoihin. Sandholmiin ei tullut silloin sähköä, vesi noudettiin rannan kaivosta, vessana ulkohuussit, verkot vietiin illalla ja nostettiin aamu...