Björholman Edvinin elämästä...
Edvin Hjalmar Österlund syntyi Björkholmin saaressa Nauvossa. Vanhemmat olivat Karl Hjalmar ja Elin Amanda. Sisaruksia oli hänellä kolme : Karin, Karl ja Ellen. Karin kuoli nuorena mereen hukkuen. Koulua Björholman saaresta käytiin Käldingessä, Nauvon Lillandetissa. Alla kuva yhdestä koulukuvasta.
Sota kutsui tämänkin nuoren saaristolaisen armeijan palvelukseen. Tästä muistona meille jälkipolville on säilynyt kunniakirja Mannerheimilta.
Astrid jäi pienen lapsen ja vanhempiensa kanssa Sandholmaan, odottaen, murehtien...kuinka miehen käy.
Edvin selvisi sodan kurimuksesta ja saapui saareen perheensä luo. Hän jatkoi veneenrakennusta, jonka oppinut jo synnyinkodissaan.
Ikävä kyllä Edvinin omaan käyttöön valmistama fiskari on myyty 90 luvulla Lindqvist:lle Nauvoon. Nyt tietoa ei ole jäljellä--- missä vene nyt on ja missä kunnossa.
Hän oli todellakin monitoimimies : punomaan verkkoja, takomaan rautaa, puutyötkin tehtiin ja taloja rakennettiin. Kalaa kalastettiin, hylkeitä pyydettiin ja lintuja metsästettiin. Apua tarvittaessa annettiin myös naapuri saariin esim.kattotalkoissa.
Erilaiset työkalut pysyivät hyvin kädessä, sähköä ei ollut. Käytössä siis käsiporat, omat ahjot, käsihöylät jne. Silloin vaadittiin mieheltä nokkeluutta, voimaa ja suunnittelutaitoa. Puutavaraa oli niukasti, kuten myös nauloja. Tämä muisto on hyvin on minullakin säilynyt hänestä, kun lautoja löytyi nauloineen, ja lauta tavaraa oli siellä ja täällä, Edvin pappa piti huolta ettei nauloja heitetä pois, niitä kun saattaa tarvita ja hän suoristaa ne sitten. Ja käyttää uudelleen.
Niukkuudessa opittuja taitoja --kaunis ja ankara saaristo. Opetti ja piti ihmisen nöyränä luonnon edessä. Useissa huoneissa tästä muistutti myös taulu, jossa on talonpoika ja vaimo peltotilkkunsa äärellä, rukoillen siunausta niin maalla kuin merelläkin. Jotta saadaan edes jokapäiväinen leipä --jaksaakseen elää seuraava päivä.
Ikää tuli ja lampaista luovuttiin. Muutettiin Paraiselle ensin omakotitaloon ja sitten kerrostaloon Grankullagatanille. Josta aikanaan muistin ja kunnon heikentyessä Malmkullan vuodeosastolle. Muistan kun käytiin pappaa siellä tervehtimässä matkalla Sandholmaan tai takaisin.
Kommentit
Lähetä kommentti