Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Jos olet haaveillut saaristolomasta aidossa kalastaja/saaristotilalla niin se on mahdollista meillä Sandholm, Östergårdissa.  Sandholm, Östergård Pihassa käyskentelee kanat ja kukko sekä laitumella lampaat. Ikkunasta näet yli satavuotiaan tuulimyllyn joka kalliolla seisoo uljaana vuoden ympäri. Kalliota halkoo kanervikot, suosyvennykset, pirunpellot ja pienet polut. Maisemassa on niin jatulintarhaa, kiviaitoja, niittyjä, jäkäläalueita, katajikkoa, venevajoja, merta. Aamu-ja iltaaurinko luo kauniita taideteoksia joista en ole vieläkään saanut tarpeekseni, vaan usein juoksen rantaan tai kalliolle ottamaan kuvaa. Ukkonen täällä on todella majesteettinen ja voimallinen kokemus. Tänne voi matkata erilaisin kulkuneuvoin ja itse suosimme yhteysalus Falkön kyytiä  Nauvon eteläinen reitti - Falkö | Finferries Falkö lähtee Kirjais Port ,  ma-pe, su pääset saareen---> sekä ma-to, la-su pääset pois saaresta. Tämä on tärkeää tilata etukäteen booking systeemin kautta.  Tule p...

Ihanaa-- on kevät Kevät on saapunut saaristoon. Purot solisevat, lumipeitteet ovat poissa. Muuttolinnut ovat alkaneet saapua maisemiin,. Allit, joutsenet, töyhtöhyypät, haahkat, telkät ilahduttavat. Talvi oli harvinainen kun tuli ihan jäät tänne ulkosaarille asti ja tännekin pääsi retkiluistelijat käymään.  Nyt maaliskuussa on näkynyt kauniita revontulia, kuin taivaan tarjoamaa liekehtivää taidetta. Ohella ovat loistaneet tähdet ja kuu. Näitä on ollut ilo kuvata vaikka todellisuuttahan nuo kuvat eivät kyllä vastaa.  Luonto herää ja valonmäärä lisääntyy, tuntuu kuin itsekin heräisi talviuniltaan. Ulkoilu tai kotityötkin maistuvat paremmin kuin talven keskellä. Kesällähän voi touhuta vaikka kellon ympäri kun valoa on niin kai sitä sitten talven kaamoskin tarvitaan että taas kesän jaksaa touhuta.  Mitä sitä toivoisi tältä kesältä? Lampaat ja kanat jälleen maastoon käyskentelemään. Satakielen pihatuomeen laulamaan, kottaraisperheiden vilkasta menoa sekä pääskysen lentonäytöks...

Iltojen raikkaus ja leppeä viileys. Lepakon lento ja yöperhosen siiven hipaisu. Ristilukkien kauniit ja kestävät seitit täyttävät valon säteet. Joihin pienet öttiäiset haluavat lentää ---kohti valoa.  Sandhom, Östergårdissa voi kalastaa ja soutaa. Tänä vuonna ihana pari myös kihlautui. ❤️❤️🫂. Mikä sen romanttisempaa kuin soudella ilta auringossa rakkaansa kanssa tai uida rantasaunalla illan hämyssä.   Purjeveneilijät ovat löytäneet myös sataman, laiturin. Vuokranneet saunaa ja paljua. Kuulleet tarinoita suvun historiasta. Ja tutustuneet erilaisiin kasveihin ja historiallisiin merkkeihin saarella. On täällä majoittuneet ja käyneet valokuvaajat, lintujen tarkkailijat, telttailijat, pyöräilijätkin.  Elokuun ukkosrintamat saavat aina kokemaan jotain tunnetta, omasta pienuudesta. Salaman iskiessä kallioon ja jyrähtelyn tuntuessa talossa , kehossa , tiedän miten suuri energia maailmassa onkaan. Yön pimeydessä valon välähdys peittää taivaankannen.  Sandholm, östergård...

Kesäkuu on alkanut ja täällä saaressa jo täysi tohina käynnissä. Lintujen pesintää on saanut seurata ja toiset vasta rakentelevat pesää. Ulkohuussin alunen on kelvannut koskelolle ja sen vuoksi rajoitettu sen käyttöä (onneksi on useita huusseja). Pääskyset ovat päättäneet pesiä mökkimme ulko-oven päällä ja sen vuoksi eteiseen lentää välillä hätäinen yksilö. Vielä onneksi onnellisesti saatu uloskin.  Saunalaiturin vierellä uiskentelee iltaisin joutsen perhe ja emo opettaa pieniä hahtuvapalloja kuinka sitä ruokaa löytyykään rannasta.  Purjehtijoita ei ole vielä ollut kovin liikkeellä liekö viileä kesäsää (toisinsanoen normaali suomen alkukesän sää) pitäneet veneet kotilaitureissa.  Vuokramökki Haahkanpesä sai uuttailmettä ja nyt on terassit niin tuulimyllylle kuin myös merelle päin. Kyllä nyt majoittujien kelpaa.  Eilen etsittiin lampaita tyttären kanssa, niitä emme tällä kertaa löytäneet mutta näin upean iltataivaan näimme. Taas sai huokaista ja pysähtyä tämän kauneud...

Pian, pian pääsee nämä kanaset kesälaitumelle. Kunhan ihmiskaitsijat pääsevät vahtimaan. Säät kyllä saaristossa olisivat jo näille "karvajaloille" oivat vaikka ulkona oloon. Kukko Albert alias Allu kiekuu jo kevät lauluja niin ettei kenellekään jää epäselväksi kuka on kukko tällä pihalla.  Muninnassa on ollut hiukan paussia joten katsotaan aukeaako munintahanat vielä vai miten tässä käy.  Kevään aurinko lämmittää ja linnut laulelee kovemmalla äänellä kuin loppu kesästä. Nyt onkin hyvä aika oppia tunnistamaan lintuja. Itselläni käytössä kännykässäni Ylen appi, Muuttolintujen kevät,  tätä varten. Hippiäiselle kun soitin ääntään niin tuli uteliaana lähioksalle minua katsomaan. Pian kuitenkin pyrähtäen pois.  Joku kysynyt minulta miten saat siellä saaressa aikasi kulumaan tai eikö sinulla tule siellä tylsää? 🫢 Ei- sellaista hetkeä en ole kokenut. Päivät täyttyvät arjen toimista veden kanto, saunan lämmitys, paljon lämmitys, puiden teko, pyykin pesu, tiskaus, eläinten ho...

Tämä pidennetty maaliskuun lopun viikonloppu tuli vietettyä ahkeroiden edellissyksyn raivausjätteen äärellä. Jännittävää oli seurata miten säätiedotukset ja palovaroitukset menevät. Onneksemme päästiin heti saapuessamme tyynenä päivänä kahden kasan äärelle. Ja niinhän se paloi ja kulotti allaan olevaa maata. Viime vuonna oli lunta tähän aikaan, mutta nyt se loisti poissa olollaan. Paloletku ja pumppu ovat oiva apu tällaisissa jutuissa, joita lämpimästi suosittelen itse kullekin :-) Tulen alkaessa palaa edestäni vilahti kiireellä metsämyyrä eli taidettiin häiritä pahasti eloaan. Kun kasa alkoi hiipua ja pimeyskin saapui pääsimme hiillosmakkaraa laittamaan ja voi että kun maistuikin hyvältä tämä vuoden ensimmäinen hikisen urakan jälkeen. Kevätkukat ilahduttivat pihamaalla ja muutamat lintusetkin olivat pysähtyneet saaren syliin. Näimme punarinnan, tikan, hippiäisen, vihervarpusen, koskelon, joutsenen ja myös merikotkan. Vielä ei onnistuttu kyytä näkemään eli ei tainnut olla vielä tarpeek...

Ympäristö tarvitsee ihmistä ---hoitamaan, muokkaamaan ja suojelemaan.  Kun luonto on saanut vallata maan kuten haluaa, siitä seuraa umpeenkasvu. Ja silloin ihmisiä tai /ja karjaa tarvitaan avuksi muokkaamaan ja muovaamaan. Karuudestaan huolimatta eli maa kun hiekkaista ja kallioista ei se kasveja tunnu estävän. Kataja on ottanut valtaansa täällä laajoja alueita. Ja siis 50 vuodessa on tämä muutos tapahtunut. Ja olisi jatkunut jos emme olisi tehneet asialle mitään.  Nyt olemme Elyn Helmi projektin Perinnebiotooppien hoito - Ympäristöministeriö  kanssa saaneet tehdä yhteistyötä ja kallioille on syntynyt lammasaidat. Ensi vuodeksi toivottavasti sisään saadaan ahkerat kesätyöläiset eli lampaat.  Viimeisimpänä on tilalla käynyt ahkera työjoukko raivaamassa laikuttaen vanhoja keto-ja niittyalueita. Kiviaitaa saatu esiin ja löytyipä yllättäen myös yksi omenapuukin laitumen sisältä. Syksyn tullessa saa vielä jatkoa. Ja talveksi meille sitten hommaa kun jäljelle jää katajakas...

 Valerianan kaunis kukka sai minut runoilemaan.  Saaren luonnossa on kaikenlaisia kasveja joita ei ehkä muualta ole onnistunut löytämään.  Jo 30-luvulla on Sandholmissa tehty kasviluettelo ja viime vuonna selvitetty myös mitä vuonna 2023 löytyy. Kaikkea ei edes kirjoihin ja kansiin ole saatu mutta monia lajeja vieläkin löytyi umpeenkasvusta huolimatta.  Ukontulikukat nousevat ylväänä vanhan navetan vierellä. Samoin pölkkyruoho. Vanhan kulttuurin perintönä. Rannalla kohoaa morsinko ja merikaali muutamista mainitakseni.  Mielenkiintoista on perehtyä kasvien ominaisuuksiin ja mahdollisiin käyttötarkoituksiin.  Mikä olisi sinun uusi kasvi tuttavuus?

Haaveilijana hetkisen 🇫🇮Saaressa vaipuu helposti omaan kuplaan. Laineiden katselu, liekin lepatus kiukaassa, linnun liitely, pilvien kulku. Onko se joutenolo aikaajoin sitten paha juttu?  Ei -- Sillä tämä on luonnon hoivaa parhaimmillaan. Silloin saa kokea olevansa osa tätä upeutta ja hyväksyntää. Luonnon sylissä on hyvä olla, onhan sitä jo vuosisadat ja tuhannet muovanneet. Kauniit kalliot ja kivet pyytävät istumaan, huokaamaan, olemaan tässä ja nyt.  Sadat ihmiset ehkä jo näitä rantoja katsellut. Pohtinut minne tuo taivaanranta ulottuu? Mitä siellä on? Toiset lähteneetkin aikanaan merille töihin tai kaupunkeihin mantereelle.  Sinäkin voit heittäytyä mietteissäsi esimerkiksi kahden vuoden päähän. Mitä siellä olisi? Miten nuo asiat vaikuttavat sinuun? Mitä voisi tehdä jo tänään, joka olisi pieni askel tulevaan?  🇸🇪Det är lätt att falla in i sin egen bubbla på ön. Titta på vågorna, lågans fladdrande i kaminen, en fågels svävande, molnens passage. Är den sysslolösh...

Pohdintaa lokakuisena lauantaina Tulimme puolisoni kanssa viettämään viikonlopun rakkaassa saaressa. Myrskytuulia oli luvattu, joten päätimme tulla yhteysalus Falkön kyydillä. Illalla saapuessamme oli jo pimeää, mutta työhuoneen ikkunassa himmeästi loisti valonauha. Ja yhteysaluslaiturissa kirkkaampi valo. Sauna laitettiin lämpiämään ja syötiin iltapalaa.  Lauantai kului myrskyn kaataman puun halkomisessa ja oksastamisessa. Istutin muutamia tulppaanin sipuleita kevättä odottamaan. Sää vaihteli sateesta aurinkoiseen , mutta tuuli pysyi läsnä kokoajan. Valokuvasin vielä orvokin, ruusun ja muutaman muun kukkasen, jotka uhmasivat kylmenevää säätä. Merenpintakin oli harvinaisen korkealla ja aallon harjat piiskasivat laiturin kanttakin.  Lauantain askareet päätin käymällä lokakuisessa meressä uimassa. Pyyhe piti laittaa venetallin sisälle, jottei myrskytuuli riepota sitä mereen. Raesade ropisi hiuksiini kun astuin meren myrskyävään syliin. Ah´kyllä virkisti.  Ylös noustuani ven...

Täällä ulkosaaristossa näkyy myös tällaisia "peltoja". Ne ovat täynnä kiveä kiven päällä. Minulta on kysytty, kuka ne on tähän kerännyt ?  Ei kukaan -vastaan. Ne kertovat paikan ja ajan historiaa. Sillä vesi on näilläkin kallioilla virrannut ja sen voima tuonut sekä hionut nämä isot kivet. Ja me saamme todistaa tämän näkymän vielä tuhansien ja miljoonien vuosien päästä tapahtuneesta.  Maa kohoaa kokoajan merestä ja siksi näkymä muuttuu. Ja tämäkin ikiaikainen ranta jäänyt tähän aloilleen. Edelleen voimme todistaa maan kohoamista.  Esimerkiksi: Aiemmin on vesi virrannut läpi saaren ja nyt tuossa entisessä merenpohjassa on hiekkapohjainen niitty. Siinä kasvaa kauniisti keto-orvokit, jäkälät ja villiruusut. Katajat peittäneet ketoniityn alaa, kun laidunkarja ei enää käyskentele ja kuluta sitä. 

Luonnnosta voi  nyt aistia --sen valmistautumisen talven tuloon.  Ilmat ovat viilenneet ja merikin jo jäähtynyt, linnut alkavat kokoontua yhteen, päivät ovat lyhentyneet... Lehtipuut alkavat vetää nesteensä runkoa ja juuristoa kohti josta sitten keväällä voi uusin voimin ponnistaa. Lehdet värjäytyvät vihreästä punaiseksi, keltaiseksi, lilaksi ja ruskeaksi lopuksi muuttuen taipuisasta --hapertuvaksi ja murenevaksi --tuulen mukana laskeutuvaksi lehdeksi.  Josta tulee matojen möyhiessä jälleen ravintoa ja multaa.  Vähän kuin ihmiselon kulku ...nopeutettuna. Ehkä nämä vuodenajat ovatkin meille hyvä muistutus elämänkulusta ja sen rajallisuudesta mutta samalla lohdullista että olemme iäti osa tätä luonnon kulkua.... Joka puolella voi nähdä oranssinpunertavaa marjaa eli on ruusun kiulukoita, tyrni marjoja ja pihlajanmarjoja. Kanervan kasvustotkin hehkuvat punan eriväreissä.  Kukkia kukkii vielä esimerkiksi tuoksukurjenpolvi, ketomansikka, maarianohdake, kallioketo-orvo...