Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Jos olet haaveillut saaristolomasta aidossa kalastaja/saaristotilalla niin se on mahdollista meillä Sandholm, Östergårdissa.  Sandholm, Östergård Pihassa käyskentelee kanat ja kukko sekä laitumella lampaat. Ikkunasta näet yli satavuotiaan tuulimyllyn joka kalliolla seisoo uljaana vuoden ympäri. Kalliota halkoo kanervikot, suosyvennykset, pirunpellot ja pienet polut. Maisemassa on niin jatulintarhaa, kiviaitoja, niittyjä, jäkäläalueita, katajikkoa, venevajoja, merta. Aamu-ja iltaaurinko luo kauniita taideteoksia joista en ole vieläkään saanut tarpeekseni, vaan usein juoksen rantaan tai kalliolle ottamaan kuvaa. Ukkonen täällä on todella majesteettinen ja voimallinen kokemus. Tänne voi matkata erilaisin kulkuneuvoin ja itse suosimme yhteysalus Falkön kyytiä  Nauvon eteläinen reitti - Falkö | Finferries Falkö lähtee Kirjais Port ,  ma-pe, su pääset saareen---> sekä ma-to, la-su pääset pois saaresta. Tämä on tärkeää tilata etukäteen booking systeemin kautta.  Tule p...

Kesäkuu on alkanut ja täällä saaressa jo täysi tohina käynnissä. Lintujen pesintää on saanut seurata ja toiset vasta rakentelevat pesää. Ulkohuussin alunen on kelvannut koskelolle ja sen vuoksi rajoitettu sen käyttöä (onneksi on useita huusseja). Pääskyset ovat päättäneet pesiä mökkimme ulko-oven päällä ja sen vuoksi eteiseen lentää välillä hätäinen yksilö. Vielä onneksi onnellisesti saatu uloskin.  Saunalaiturin vierellä uiskentelee iltaisin joutsen perhe ja emo opettaa pieniä hahtuvapalloja kuinka sitä ruokaa löytyykään rannasta.  Purjehtijoita ei ole vielä ollut kovin liikkeellä liekö viileä kesäsää (toisinsanoen normaali suomen alkukesän sää) pitäneet veneet kotilaitureissa.  Vuokramökki Haahkanpesä sai uuttailmettä ja nyt on terassit niin tuulimyllylle kuin myös merelle päin. Kyllä nyt majoittujien kelpaa.  Eilen etsittiin lampaita tyttären kanssa, niitä emme tällä kertaa löytäneet mutta näin upean iltataivaan näimme. Taas sai huokaista ja pysähtyä tämän kauneud...

Ympäristö tarvitsee ihmistä ---hoitamaan, muokkaamaan ja suojelemaan.  Kun luonto on saanut vallata maan kuten haluaa, siitä seuraa umpeenkasvu. Ja silloin ihmisiä tai /ja karjaa tarvitaan avuksi muokkaamaan ja muovaamaan. Karuudestaan huolimatta eli maa kun hiekkaista ja kallioista ei se kasveja tunnu estävän. Kataja on ottanut valtaansa täällä laajoja alueita. Ja siis 50 vuodessa on tämä muutos tapahtunut. Ja olisi jatkunut jos emme olisi tehneet asialle mitään.  Nyt olemme Elyn Helmi projektin Perinnebiotooppien hoito - Ympäristöministeriö  kanssa saaneet tehdä yhteistyötä ja kallioille on syntynyt lammasaidat. Ensi vuodeksi toivottavasti sisään saadaan ahkerat kesätyöläiset eli lampaat.  Viimeisimpänä on tilalla käynyt ahkera työjoukko raivaamassa laikuttaen vanhoja keto-ja niittyalueita. Kiviaitaa saatu esiin ja löytyipä yllättäen myös yksi omenapuukin laitumen sisältä. Syksyn tullessa saa vielä jatkoa. Ja talveksi meille sitten hommaa kun jäljelle jää katajakas...

Saaristolampaan laidun Täällä on tilalla ollut muutama lehmä ja jokunen lammas. Lampaat laidunsivat niin pääsaarella kuin myös viereisillä saarilla. Niittysaaria olivat esimerkiksi Holmen ja Rävaskär, näihin lampaat vietiin veneellä, kuten kuvassakin näkyy. Syksyllä onkin jo ollut haastavaa paimentaa lampaat takaisin. Ovat jo tottuneet vapaan lampaan eloon. Yhdessä perheenä tehtiin heinätyöt ja lehdestettiin myös puita. Näin oli ns.kerppuja talven varaksi vitamiinien takaamiseksi. Paras aika oli tehdä ne alkukesällä, kun arvot korkeimmillaan. Ne niputettiin ja laitettiin kuivumaan roikkumalla ilmavaan ja pimeään paikkaan.  Nyt kun laiduntaminen on ollut tauolla yli 50 vuotta, se ikävä kyllä näkyy maisemassa. Tiedon lisääntyessä biosfäärilähettiläänä ajattelin kuinka voisi palauttaa tuon vanhan niittymaiseman. Onhan Sandholm osa Naturaa niin lintujen kuin kasvienkin osalta.  Näin ollen uskon, että lampaat soveltuvat varmasti hyvin tänne saaristoon kuten silloin ennenkin.  ...

  Kevät  on lempivuodenaikaani, silloin luonto vasta heräilee ja linnuilla on laulukuorot parhaimmillaan. Meri on kirkas ja usein myös tyyni.  Kasvit alkavat heräilemään ja kevätkukat kukkivat (skillat, lumikellot, talventähdet, sinivuokot). Rantoja kiertävissä tervalepissä on kukkiminen myös käynnissä. Hedekukinnot roikkuvat ja heiluvat tuulen vireessä, emit ovat kuin pieniä minikäpyjä. Vielä ei heinät ole kasvaneet ja puissa ei ole lehtiä. Näkyvyys on siis kauaskantoinen.  Lapsi ja ympäristökasvatus Lapsi kaipaa aina rannoilla käymään ja siellä etsitään "aarteita" eli mitä on talven tullen mereltä saapunut rantoihin. Nyt keräsimme pääosin roskia joita rannoille kulkeutuu aavoilta päin. Muovi on pääasiallinen roskatyyppi ja keräämme sen pois. Toivoisi että ympäristövalistus tehoaisi viimein. Esimerkki ainakin opettaa omille jälkipolville varmasti parhaiten miten pitää ympäristöstä ja merestä huolta.  Kärpäset, mehiläiset, kimalaiset sekä perhoset jo viilettävät...

Luonnnosta voi  nyt aistia --sen valmistautumisen talven tuloon.  Ilmat ovat viilenneet ja merikin jo jäähtynyt, linnut alkavat kokoontua yhteen, päivät ovat lyhentyneet... Lehtipuut alkavat vetää nesteensä runkoa ja juuristoa kohti josta sitten keväällä voi uusin voimin ponnistaa. Lehdet värjäytyvät vihreästä punaiseksi, keltaiseksi, lilaksi ja ruskeaksi lopuksi muuttuen taipuisasta --hapertuvaksi ja murenevaksi --tuulen mukana laskeutuvaksi lehdeksi.  Josta tulee matojen möyhiessä jälleen ravintoa ja multaa.  Vähän kuin ihmiselon kulku ...nopeutettuna. Ehkä nämä vuodenajat ovatkin meille hyvä muistutus elämänkulusta ja sen rajallisuudesta mutta samalla lohdullista että olemme iäti osa tätä luonnon kulkua.... Joka puolella voi nähdä oranssinpunertavaa marjaa eli on ruusun kiulukoita, tyrni marjoja ja pihlajanmarjoja. Kanervan kasvustotkin hehkuvat punan eriväreissä.  Kukkia kukkii vielä esimerkiksi tuoksukurjenpolvi, ketomansikka, maarianohdake, kallioketo-orvo...

Elokuu on jo lopuillaan, illat pimentyneet ja lintujen kesäinen sirkutus vaimennut. Jostain kuuluu välillä tintin ääni. Hämähäkkejä verkkoineen on ikkunat ja puiden välit täynnä. Ne tarttuvat tahmeasti hiuksiin ja kasvoihin kun kulkee puutarhassa luumupuiden välissä. Muutama perhonen lentelee vielä siellä täällä.  Nyt on myös isojen vihreiden hepokattien aikaa, hauskoja otuksia kaikenkaikkiaan.  Sää on vaihteleva ja välillä saa takin laittaa tiukasti kiinni kunnes hetken päästä pitää se avata kun aurinko pilkistää ja lämmittää.  Ruohokin on pidentynyt kun viimein on sadetta saatu saaristossakin yllin kyllin. Sitä sitten ajeltu kun sade tauonnut. Piparjuuri innostunut myös viimein kasvamaan , kesäkuumalla ei kasvustoa näkynyt. Illalla sauna kutsuu ja uskaltauduin vielä meren syliinkin laskeutua -- vesi olikin lämpimämpää kuin ilma.  Meri on nyt kirkas ja vedenpinta korkealla, meduusat alkavat kerääntyä ja niiden vaalean punertava pinta näyttää kauniilta. Ne liikkuvat ...

  Kesäinen helle on pitänyt otteessaan monta päivää, mutta nyt näyttää merisumu ja saderintama tekevän tuloaan. Edes pienen hetken helpotusta ihmisille, eläimille ja kasveille.  Yllä oleva kuva on otettu Kirjaisten yhteysaluslaiturin ääreltä. Lämpö ja aurinko vielä helli tuolloin matkan alkaessa. Nordep matkasi tuonne sumuun me matkustajat kyydissään klo 9 jälkeen.  Tässä on aluksen reitti, jos joka saaressa käytäisiin. Meidän kohde on Sandholm ja sinne päästiin kun ensin oli Borstössä käyty.  Yksi matkan eläväinen saari jää tässä taakse ja matka jatkuu merisumun keskelle ja saaren hävitessä näkyvistä.  Ennen Sandholmaan kääntymistä näkyi merellä upea salamointi. Ja pientä sateen vihmontaa. Laiturilta ehdittiin tavarat saada mökkiin ja sitten kuunneltiin kaukaista jylinää, jostain Sauvon suunnalta.  Iltapäivällä olikin taas jo aurinkoa, mutta helle oli antanut periksi. Ja lämpötila +18.  Iltakävelyllä kallioilla <3 kalliot tarjoavat kuin polun matka...

Istun Sandholman mofan mökin puutarhassa. Katseeni kiertää ja ajattelen kuinka siunattu voinkaan olla tässä.  Toukokuun lopun aurinko lämmittää juuri nyt ja luonto liki kohisee kasvaessaan kohti kesää. Peippopari istahtaa viereeni luumupuun oksalle, katsomme hetkisen toisiamme kunnes linnut päättävät jatkaa touhujaan pesän parissa läheisessä lehtikuusessa.  Kuuntelen kuinka pääskyt narskuvat lentäessään hyönteisten perässä.  Satakieli laulaa isontalon läheisissä puissa. Lokit laulavat omaa lauluaan. Perhoset tanssivat tanssiaan auringon lämmittävissä säteissä. Välillä nekin levähtävät kevätvuohenjuuren kukan päälle. Eikä voi välttyä näkemästä kun pieni hiiri ykskaks vilistää heinänkorret heiluen omia polkujaan.  Puutarhassa kukkii tällä hetkellä särkyneet sydämet, tulppaanit, kesäkuuruohot, narsissit ja keisarinpikarililjat. Nupullaan ovat jo mummun upeat unikot. Vanha hajonnut aurinkokello nojaa kiveä vasten ja sitä pitävä mies vain jaksaa kantaa kelloaan. Sinkkiämp...

Kaikkea sitä tuleekin pohdittua kun tällä saarella käyskentelee. Tänään kävelimme saaressa olevaan hiekkalahdelmaan.  Pohdin mitä sitä voisikaan syödä jos joutuisi saareen, josta ei yhteyksiä ulkomaailmaan. Ei edes TV ryhmää kuten Selviytyjillä 😂.  Tämäkin ranta hiekkapohjineen tarjoaa ainakin kahta mahdollista syötävää....voitko arvata mitä?  . . . . Yksi on: Euroopan merikaali (crambe          maritima) kuva:Marika Vuolle Merikaalia voi käyttää parsan tapaan. Ja siemeniä on keittiöpuutarhaan myynnissäkin esim: hyötykasviyhdistyksellä.  Toinen:  Käärmeen laukka eli Allium scorodoprasum. Tätä voisi käyttää vaikka tuon merikaalin maustamiseen 😌.  Näitä molempia kasveja yhdistää se, että ne ovat kulkeutuneet tänne ulkomerelle silloin muinoin merenkulkijoiden matkassa.  Kolmas syötävä:  Tutumpi ja polttavampi nokkonen ☺️. Ja tämä kasvi onkin oikea ravintopommi. Nokkosen lehtiä voi käyttää kastikkeessa, keitossa ja leivonn...

Laitumet  ovat todella tärkeitä alueita, jotta kasvusto ja eliöstö pysyisi monipuolisena. Laiduntaminen on pitänyt alueita hyvinä ja ravintorikkaina. Lampaat ja lehmät ovat toimineet maisemanhoitajina eri saarilla ja luodoilla. Kun yksi laidun syöty vaihdettiin niiden paikkaa veneellä vieden.  Ensin lampaat piti löytää 🤭. Siinä olikin oma hommansa. Laajoilta kallioilta ja katajikoista.  Vettä lampaille löytyi kallio väleistä, suon alueilta ja lähteistä. Nämä lampaat olivat tärkeitä, kuten näet kuvasta Astrid oli niiden villankin suojannut tarkkaan.  Vuonna 1971 viimeiset lampaat lähtivät ja laitumet jäivät tyhjiksi.  Mitä tästä on seurannut 50 vuoden aikana? Vuonna 2021 saaria peittää lepikot, kanervikot, matalat katajikot. Perinnebiotooppi on tullut uhanalaiseksi.  Sandholmassakin aikoinaan ollut hiekkainen laakso on nyt peittynyt villiruusuun, jäkälään, katajikkoon sekä heiniin. Ketokasvitkin siis vähentyneet, tukahtuen kasvillisuuden alle.  Niittyj...

Täällä asustamme eli saaristomeren biosfäärialueella.   Tämä tarkoittaa sitä, että se on alue jolla suojellaan monipuolista elinympäristöä . Sekä yhdistetään siihen ympäristötutkimusta ja luonnonvarojen kestävää käyttöä. Kuten kartasta näkyy alue koostuu useista saarista ja luodoista, joilla eletty elämä on keskittynyt luontoon ja sitä ympäröivään mereen.  Näissä maisemissa sitä on ihminen elellyt ja hoitanut maataan sekä mertaan. Nöyränä ja kiitollisena, kun siitä ravintoa saanut elääkseen. Nyt on monet saaret vallannut hiljaisuus, kun elannon hankkiminen on osoittautunut liki mahdottomaksi. Tähän toivoisi muutosta hyvin pian, jotta nämä ainutlaatuiset kulttuuriperintö kohteet voitaisiin säilyttää eheinä ja kauniina kokonaisuuksina.  Mielellään sitä näkisi edessään näkymän kuin Saariston lapset sarjoissa konsanaan.  Mitä voit kokea? Rauhaa, hiljaisuutta, luonnonläheisyyttä, puhtautta, meren ja suon tai niityn tuoksua, merisumun saapumisen ja hiipumisen, lintuje...