Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

  Tutkiessani mieheni sukua, löytyi yhteys Amerikan mantereelle. Sandholmissa asuvasta suurperheestä josta muutti osa lapsista tuonne maanosaan 1900 luvun alkupuolella. Kuten moni muukin suomalainen silloin teki. Sinne lähdettiin höyrylaivoilla ison valtameren ylitse. Suurin osa lähdöistä oli Hangon kautta. Edla Mattsonkin on tämänhetkisen tiedon mukaan ollut muuttajien joukossa lapsensa Otto Alfredin kanssa.  Sieltä tämä serkku Otto Mattsson on kirjoittanut Julialle ja kertoi asustavansa Alaskassa 1920 luvulla. Hän avioitui noin vuonna 1927 Ruth nimisen naisen kanssa ja asustivat Port Alexanderissa v. 1933.  Eli kyllä sellainen Amerikan serkku se on ollut mieheni isoäidillä Astridilla.  Kuvassa Julia ja Astrid <3  EN:  While researching my husband's family, I found a connection to the American continent. From an extended family living in Sandholm, some of the children moved to that part of the country in the early 20th century. As many other Finns did a...

Saaristomme on ollut asuttu jo kauan. Olihan täällä paljon saalista, niin hylkeitä kalaa kuin lintujakin. Kun Suomi oli osa Ruotsia. Kruunu halusi, että saaristoa asutetaan vakinaisesti ja näin uudisasukkaat tulivat saariin ja kyliä muodostui lisää.  1800/1900 luvuilla väestöä oli eniten. Kunnes noin 30 vuotta ennen 1900 luvun loppua huomattiin kylien autioitumisen olevan uhka. Tämä johtui toimeentulon heikentymisestä eli kalastuksesta ei enää kaikille riittänyt tuloja. Silloin Sandholmankin viimeiset lampaat lähtivät pois.  Nyt haluaisin, että lampaita pääsisi takaisin tänne saareen ja hoitamaan arvokasta luonnon monimuotoisuutta joka nyt heikentynyt. Toivottavasti tämä toteutuu. Kesävieraita Sandholmassa on majoitettu vuosikymmeniä niin Östergårdissa kuin Westergårdin puolellakin. Ja näin saatu lisätuloja.  Ne jotka aluksi saapuivat saaristoon lomailu mielessä oli porvarisluokka. Saaristolaislapsi ei aina edes saanut leikkiä näiden kaupunkilaisten lasten kanssa. Tilan ...

Astrid Österlund (Sjöberg) Nagu, Sandholm Astrid palautuu mieleeni usein. Hänestä huokui jotain vahvaa ja periksiantamatonta asennetta. Olematta silti kova ja kylmä.  Alla muutama kuva hänen lapsuudestaan. Silloin ei kameroita ollut jokaisella ja kuviakin otettiin harvoin. Upeaa että muutamaan on tallentunut meille niin arvokas saariston emäntä. Oma Myrskyluodon Maijamme.                                                                         Astrid Sjöberg Sandholmassa,                                                                                ...

Istun Sandholman mofan mökin puutarhassa. Katseeni kiertää ja ajattelen kuinka siunattu voinkaan olla tässä.  Toukokuun lopun aurinko lämmittää juuri nyt ja luonto liki kohisee kasvaessaan kohti kesää. Peippopari istahtaa viereeni luumupuun oksalle, katsomme hetkisen toisiamme kunnes linnut päättävät jatkaa touhujaan pesän parissa läheisessä lehtikuusessa.  Kuuntelen kuinka pääskyt narskuvat lentäessään hyönteisten perässä.  Satakieli laulaa isontalon läheisissä puissa. Lokit laulavat omaa lauluaan. Perhoset tanssivat tanssiaan auringon lämmittävissä säteissä. Välillä nekin levähtävät kevätvuohenjuuren kukan päälle. Eikä voi välttyä näkemästä kun pieni hiiri ykskaks vilistää heinänkorret heiluen omia polkujaan.  Puutarhassa kukkii tällä hetkellä särkyneet sydämet, tulppaanit, kesäkuuruohot, narsissit ja keisarinpikarililjat. Nupullaan ovat jo mummun upeat unikot. Vanha hajonnut aurinkokello nojaa kiveä vasten ja sitä pitävä mies vain jaksaa kantaa kelloaan. Sinkkiämp...

                                                                           Kalastajan näkymä Jotta täällä ulkosaaristossa saattoi selvitä, piti olla tiettyjä luonteenpiirteitä. Säällä kuin säällä oli uskallettava lähteä verkot noutamaan tai laskemaan. Aamulla piti ennen auringon nousua olla ylhäällä ja valmistaa aamupala sekä hoitaa eläimet. Ei kysytty, jaksatko ?  Verkkojen tekeminen ja korjaaminen oli tärkeää työtä jonka isäntä ja vanhemmat lapset saivat tehdä. Yhden ison verkon valmistaminen vei aikaa jopa koko talven. Tässä kyllä pitkäjänteisyys ja huolellisuus tulivat tarpeeseen.  Maataloustyöt rytmittivät päivän ja vuoden kulkua. Samoin erilaiset kirkkopyhät. Nötön kirkolle matkattiin isojen pyhien aikaan ja kinkereitä pidettiin välillä isontalon sal...

Tässä oman elämän aikana saanut oppia elämän kulun pysäyttämättömän ja armottoman ajankulun.  Anoppini on jo yli 80 vuotta ja oma tytär 8 vuotta. Kuinka paljon heidän kasvuaikoinaan onkaan eroa...viestintä, postin kulku, sähkö, kaupallisuus, tekniikka, merenkulku, saastuminen jne. Ei sitä oikein aina jaksa muistaa. Mutta molemmat viihtyvät toistensa seurassa ja oppivat toisiltaan.  Nämäkin ihanat pienet punaiset tuvat eri aikakausilta , mutta silti sointuvat hyvin yhteen.  Tässä ajanpatinoima lypsyveneen reuna. Vene jo päässyt lepäämään,  monet vuodet se sai tehdä matkoja ja olla työtehtävissä maidon keruussa Astrid mummun kanssa.  Sen matkan pää on häämöttämässä kukkamaan pohjana. Maatuu vähitellen. Tämä miljöö suo minulle inspiraatiota ja mielenrauhaa ♥️♥️  toivottavasti sinullekin ainakin näiden kuvien kautta.

Kolmessa kymmenessä vuodessa on ulkosaariston kalasaaliit heikenneet. Olen katsellut mökin seinillä olevissa kuvissa kuinka ihmiset pitelevät käsissään isoja turskia ja kuinka verkkoja putsaillaan kalasaaliiden jälkeen. Niitä savustettiin ja suolattiin. Riittipä niitä myyntiinkin saakka.  Kampeloita tuli vielä oikein hyvin tuossa 90-luvun alkupuolella. Niitä savustettiin ja vietiin sukulaisillekin mantereelle suurena herkkuna joka suli suuhun.  Kun Sandholman emäntä tarjosi ruokaa, soitteli hän ns.vellikelloa. Sen ääni kantaa edelleenkin ihan rantaan saakka.  Astrid laittoi joskus "rimsalt" kalaa, eli perunat laitettiin kiehumaan ja kuminaa sekä tilliä hiukan. Ahvenet siihen päälle valmistumaan kun perunat miltei kypsiä. Ja aijai kuinka maistuikin hyvältä.  Kerranpa sai tämä mantereentyttö maistaa ihmeellisiä lihapullia. Olivat kyllä herkullisia. No sittenpä kysymään mitä nämä oikein olivat, osaisinko minäkin tehdä? Astrid kertoi ja minä järkytyin...Allinpulliahan mi...

Laitumet  ovat todella tärkeitä alueita, jotta kasvusto ja eliöstö pysyisi monipuolisena. Laiduntaminen on pitänyt alueita hyvinä ja ravintorikkaina. Lampaat ja lehmät ovat toimineet maisemanhoitajina eri saarilla ja luodoilla. Kun yksi laidun syöty vaihdettiin niiden paikkaa veneellä vieden.  Ensin lampaat piti löytää 🤭. Siinä olikin oma hommansa. Laajoilta kallioilta ja katajikoista.  Vettä lampaille löytyi kallio väleistä, suon alueilta ja lähteistä. Nämä lampaat olivat tärkeitä, kuten näet kuvasta Astrid oli niiden villankin suojannut tarkkaan.  Vuonna 1971 viimeiset lampaat lähtivät ja laitumet jäivät tyhjiksi.  Mitä tästä on seurannut 50 vuoden aikana? Vuonna 2021 saaria peittää lepikot, kanervikot, matalat katajikot. Perinnebiotooppi on tullut uhanalaiseksi.  Sandholmassakin aikoinaan ollut hiekkainen laakso on nyt peittynyt villiruusuun, jäkälään, katajikkoon sekä heiniin. Ketokasvitkin siis vähentyneet, tukahtuen kasvillisuuden alle.  Niittyj...

Erilaiset käsityötaidot olivat arvossaan :-)   Niitä täällä Sandholmassa on opeteltu, opittu ja osattu käyttää sekä näin selvitty ankarastakin elämästä.  Mofa eli Emil Albert Sjöberg (29.8.1877-28.5.1963) muutti tänne Sandholmaan vävyksi, ja teki maatalous sekä kalastustöitä. Rakensi huonekaluja sekä käyttötarve esineitä.  Hän sai tilan perijäksi jääneen Anna Emilian (os. Isaksson 17.5.1874- 19.12.43) kanssa kaksi tytärtä Julian ja Astridin. Julia muutti miehensä mukaan.  Edvin tuli sitten Nauvon Björkholmista 30 luvulla Astridin puolisoksi ja tilanpitäjäksi. Kalastettiin, metsästettiin, rakennettiin sekä sodassakin käytiin. Sodan käynnistä ei puhuttu, joten siitä vain jäljellä merkintöjä valokuvissa tai ansiotodistus Mannerheimilta.  Edvin oli kätevä puutöiden tekijä ja valmistikin huonekaluja sekä veneitä. Verkkoja korjailtiin ja köysimattoja punottiin. Näitä vieläkin ihailemme.  Tulee muistaa, ettei käytössä ollut sähköä. Joten porattiin käsiporalla...

Lähdimme Nauvon kk illansuussa. Välillä satoi räntää ja välillä vettä. Toisessa hetkessä aurinko pilkisti kuin sumuverhon takaa. Nötön lähellä vene keikkui kuin lastu laineilla ristiaallokkon syleilyssä.          Joutsenpari ( kuva:M.Vuolle) Saavuimme illalla n.klo 19 saareen. Joutsenpari joutui paniikkiin, kun olivat tuulensuojassa venetallin ja rannan välissä. Peruutimme vähän ja joutsenet pääsivät turvallisesti keikkuen pois ahtaasta paikastaan.   Matkatavarat kannettiin mökkiin ja vanha seinäkello vedettiin käyntiin. Rauhallinen tikitys täytti keittiön.Kaivosta haettiin vettä ja voi kun maistui hyvältä ... Luonnon valon väistyessä tuli kaunis kuutamo valaisemaan. Ja pitihän sitäkin kuvata 😌 Illan tullen --- tuuli humisi ikkunan takana tuudittaen nämä matkaajat unten maille. Kun yön pimeys ja kuutamo väistyi, herättiin lauantai aamuun ja keitettiin kahvit. Voi kun maistuikin hyvältä, kylmäsavulohi voileivät ohessa.  Puin talvihaalarin päälleni...

  Saariston lapsoset Sandholmassa on ollut paljonkin lapsia aikoinaan. Lapsia syntyi ja jotkut kuolivat nuorena. Toiset muuttivat Amerikkaankin saakka. Tilalle jäi kuitenkin aina yksi jatkamaan tilan hoitoa.  Kuvassa näet viimeiset Sandholman kasvatit, Birgitta ja Börje Österlundin.  Muistatko kuinka pitkiä ja lämpöisiä lapsuuden kesät olivatkaan? Lämmin paahtava aurinko, allasi lämpöinen kallio, varpaasi saatat upottaa veteen ja kokeilla miltä se tuntuukaan. Katselet kuinka hattarapilvet lipuvat yläpuolellasi lokkien kirkuessa kalan saaliin toivossa. Haistat merensuolan ja rakkolevän. Välillä kärpänen laskeutuu kädellesi ja kutittelee ihokarvoillasi kävellessään. Välillä näet purjeveneen ja pohdit saapuuko se saareesi vai meneekö ohitse? Aallot loiskahtelevat rantakiviin kastellen ne, pian auringon kuitenkin kuivattaen aaltojen teot. Pienenä otettiin lapsi verkkojen nostoon mukaan vaikka tiinussa 😊. Eläimien hoito ja laitumelta haut olivat arkipäivää. Sandholman kallioi...

  Morsiamen hääpanta/kruunu Copyright: Marika Vuolle Tässä näet Astrid Österlundin os.Sjöberg pula-ajan hääkruunun. Se on herkkä ja kaunis muisto 1930 luvun hääpukeutumisesta.  Koriste on päällystetty paperi/villanarulla, pienin helmin sekä pienet kukat hauraasta materiaalista (simpukkaa?, steariinia? ..) . Huntu on ohutta harsoa, johon maalattu kukkia kuin pitsireunukseksi. Tallessa ovat myös osa pitsilakanoista, häävuoteeseen tilkkutäkki sekä kalliit nailonsukat.                                                                   Edvin sulhasen rintakukka on  tässä:  Copyright: M.Vuolle Rintakukka Häät pidettiin Sandholmin saarella ja Björkholmin Edvinistä tuli avioituessaan nuori isäntä saareen. Aluksi he asustivat pikkutalossa, jossa oli tupa ja huone. Myöhemmin he j...

Mikä saa minut kirjoittamaan tästä pikkuisesta saaresta?  En olisi nuorena Kangasalla kasvaneena tyttönä, uskonut löytäväni itseäni joku päivä kirjoittamassa saaristosta.  Vanha lasinen verkkomerkki  Tutustuessani mieheeni vuonna 1993, ymmärsin kuinka paljon hänelle meri ja Sandholm merkitsee. Rakkaus tuohon karuun ja samalla kauniiseen luontoon on erottamaton osa häntä. 😊 Äitinsä Birgitta os. Österlund kun kotoisin tältä pieneltä saarelta. Käydessämme Astridin luona Paraisella, käytti hän minut ajelulla Nauvon saarella. Lossirannassa kiipesimme kalliolle katsomaan lossien kulkua edestakaisin. Se oli kaunista nähtävää. Tuona hetkenä en myöskään arvannut, että 14 vuoden päästä muuttaisin perheineni tälle saarelle 💕.  Kun sitten kesällä tapasin Astrid mummon ja Edvin papan ulkosaaressa --maailmani sai kosketuspintaa vanhoihin aikoihin. Sandholmiin ei tullut silloin sähköä, vesi noudettiin rannan kaivosta, vessana ulkohuussit, verkot vietiin illalla ja nostettiin aamu...

  Anna Emilian ja Emil Albert Sjöbergin tyttäret Sandholman saarelta.  Kuvassa näet kauniit Sandholman siskokset Julia ja Astrid Sjöbergin . Julia avioitui ja muutti Träskholmiin miehensä luo. Hän sai kaksi poikaa (Frejvid ja Frej) ja nuorena sitten kuoli tuberkuloosiin.  Astrid oli tällä välin Turussa lastenhoitajana ja oli rakastunutkin. Elämä ei kuitenkaan mennyt kuten nuori neito oli ajatellut.  Vanhemmat kutsuivat tyttären kotiin. Tytär kertoi iloisena rakastuneensa ja haluavansa avioitua rakkaansa kanssa. Mutta vanhemmat eivät tätä hyväksyneet ja niin vain piti Astridin hyväksyä ettei elämä suju niin kuin haluaa. Viesti piti mennä välittämään sulholle Turkuun, matkattiin siis Lökholmaan ja sieltä soitettiin sulholle, että suunnitelmat muuttuivat. Astrid jää Sandholman emännäksi ja auttamaan vanhempiaan. Voimme vain kuvitella miltä tuo matka onkaan tuntunut tuon nuoren neidon sydämessä. Kyyneleetkin varmasti valuneet poskiaan pitkin --ainakin omassa sängyssä m...

                                                      Copyright: M.Vuolle Sandholm on saari, jossa runosuoni sykähtää ja kirjailijan luovuus pääsee valloilleen. Taidetta on synnytetty täällä niin maalauksin kuin kirjoinkin vuosikymmenten ajan. Astrid Österlund os. Sjöberg kirjoitti kaksi kirjaa saariston elämästä. Teokset ovat nimeltään: Dyningar v.1996 ja I havets famn v.1989 --kirjoitettu nimellä Anna Isaksson. Nämä voit löytää luettavaksesi Paraisten kirjastosta.  Kirjat kertovat millaista elämä silloin ennen vanhaan oli. Ja ne pohjautuvat elämäntarinoihin ja kertomuksiin, joita jälkipolville on kerrottu. Nämä kirjat ovat aitoa ja ainutkertaista kertomakirjallisuutta saaristonhistoriasta, joita ei kukaan enään ole kertomassa. Astrid syntyi Sandholmiin v. 1906 ( Venäjän keisarikunnan itsehallinnollinen eli autonominen ...