Tuuli tuntuu iholla -4

Lähdimme Nauvon kk illansuussa. Välillä satoi räntää ja välillä vettä. Toisessa hetkessä aurinko pilkisti kuin sumuverhon takaa. Nötön lähellä vene keikkui kuin lastu laineilla ristiaallokkon syleilyssä.

         Joutsenpari ( kuva:M.Vuolle)


Saavuimme illalla n.klo 19 saareen. Joutsenpari joutui paniikkiin, kun olivat tuulensuojassa venetallin ja rannan välissä. Peruutimme vähän ja joutsenet pääsivät turvallisesti keikkuen pois ahtaasta paikastaan.  

Matkatavarat kannettiin mökkiin ja vanha seinäkello vedettiin käyntiin. Rauhallinen tikitys täytti keittiön.Kaivosta haettiin vettä ja voi kun maistui hyvältä ...

Luonnon valon väistyessä tuli kaunis kuutamo valaisemaan. Ja pitihän sitäkin kuvata 😌
Illan tullen --- tuuli humisi ikkunan takana tuudittaen nämä matkaajat unten maille.

Kun yön pimeys ja kuutamo väistyi, herättiin lauantai aamuun ja keitettiin kahvit. Voi kun maistuikin hyvältä, kylmäsavulohi voileivät ohessa. 

Puin talvihaalarin päälleni, eikä kyllä ollut lainkaan huono idea. Lähdin vanhan mankelituvan viereisestä kiviaidan aukosta kohti myllyä, sen takana on  suo jonka vierestä kulkee vanha polku. Maasto on kalliota, katajaa, variksenmarjaa, puolukkaa, kanervaa, jäkälää ja sammalta. Nyt sateisella säällä saa olla todella varovainen kun kävelee tuolla kalliolla, jäkälät ja sammaleet tekevät sen salakavalasti liukkaaksi. Muutama rohkea lintukin yritti matkata myrskytuulessa meren yllä. Minäkin sain todella tehdä työtä että pääsin eteenpäin kulkemaan. Pipo syvällä päässäni. Kyyneleet silmäkulmissa, tuulen osuessa silmiin. 

Saaren takana on "laguuni" --siellä on levää ja heinää jonka meri huuhtonut rantaan. Tätä ravintoainetta , jonka jo Astrid mummu kertonut , keräsin säkkiin tuodakseni pieneen keittiöpuutarhaan. Keräämisen ohessa kuvasin rantaa ja kallioita. Tuolla sain olla hetkisen yksin  ja nauttia merituulen ajatuksia puhdistavasta tuiskeesta. Täytyy varoa ettei ajatukset vallan lentoon lähde 😉.

Kiven päällä vipatti myös västäräkki ja silloinhan kesään ei voi olla pitkä aika 🤭. Vaikka sää kyllä nyt kalsea. 






Sijainti: Unnamed Road, Pargas, Suomi

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sandholm ----Itämeren yksi helmi

Kuva
  Sandholm on saari Saaristomeren kansallispuistossa suojaisessa lahdelmassa. Asutusta saarella on ollut jo 1600-luvulta lähtien. 1700-luvulla saari jaettiin kahteen osaan: Östergård ja Westergård. Joissakin lähteissä mainitaan myös Norrgård.  Venetallit, kivilaiturit sekä muut vanhat rakennelmat huokuvat kalastajasukujen historiaa. Voi vain kuvitella miltä on tuntunut lähteä säässä kuin säässä kokemaan verkkoja, toivoen että saalista saa ja jos hyvin käy niin myytäväksi asti. Sekä mennä lypsämään lehmiä syksyllä aamunpimeydessä, kun vain tähdet ja kuu valaisevat polkua, joka johtaa navetan lämpöön.  Kulttuuriympäristö koostuu kiviaidoin rajatuista laidun- ja niittyalueista sekä pienestä kyläasutuksesta. Jatulintarha eli toiselta nimeltään Jungfrudans löytyy laakealta kalliolta. Muutamaa luontopolkua kävellen voi tutustua saaren luontoon.  Saaren vanha mylly löytyy Östergårdista ja se onkin tärkeä tunnusmerkki saarelle. Viljoja on sillä jauhettu aikoinaan jauhoksi a...
Lue lisää

Sandholm ja muuttuva taulu

Kuva
 Maisemataulu  Kevät ja syksy ovat kaunista aikaa saaristossa. Nämä värit, merisumu joka yhtäkkiä tulee ja taas lähtee.  Näkyvyys kauaksi kun puissa ei vielä lehtiä. Ihana kävellä kallioilla ja poluilla kun heinä vielä lyhyttä.  Laguunissa voi istahtaa ja ihastella pienen pieniä simpukoita. Värejä esimerkiksi valkoista, pinkkiä, vihreää.  Rakkolevän lävitse loistaessaan auringon säteet muuttavat värin tumman vihreästä vaalean vihreäksi ja joskus punertavaksi.  Täällä voisi riippukeinussa keinua ja tuudittautua aaltojen äänissä vaipua unelmoimaan tai kauniita unia katsomaan.    Keväällä: lintujen saapuminen muuttolaumoina ja kukkien ilmestyminen jälleen iloksemme.  Nytkin saanut ihailla meriharakoiden tanssia laiturilla, punarintojen ja järrpäipeippojen sirkutusta pihapuissa. Kuunnella tuulen ja aaltojen ääniä, pysähtyä miettisiin.  Syksyllä: ihana ruska, pimeät yöt upeine tähtitaivaineen, sekä ehkä revontulien leikki taivaalla.  Sau...
Lue lisää

Sandholm - "ulkomailla"

Kuva
Mikä saa minut kirjoittamaan tästä pikkuisesta saaresta?  En olisi nuorena Kangasalla kasvaneena tyttönä, uskonut löytäväni itseäni joku päivä kirjoittamassa saaristosta.  Vanha lasinen verkkomerkki  Tutustuessani mieheeni vuonna 1993, ymmärsin kuinka paljon hänelle meri ja Sandholm merkitsee. Rakkaus tuohon karuun ja samalla kauniiseen luontoon on erottamaton osa häntä. 😊 Äitinsä Birgitta os. Österlund kun kotoisin tältä pieneltä saarelta. Käydessämme Astridin luona Paraisella, käytti hän minut ajelulla Nauvon saarella. Lossirannassa kiipesimme kalliolle katsomaan lossien kulkua edestakaisin. Se oli kaunista nähtävää. Tuona hetkenä en myöskään arvannut, että 14 vuoden päästä muuttaisin perheineni tälle saarelle 💕.  Kun sitten kesällä tapasin Astrid mummon ja Edvin papan ulkosaaressa --maailmani sai kosketuspintaa vanhoihin aikoihin. Sandholmiin ei tullut silloin sähköä, vesi noudettiin rannan kaivosta, vessana ulkohuussit, verkot vietiin illalla ja nostettiin aamu...
Lue lisää