Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Jos olet haaveillut saaristolomasta aidossa kalastaja/saaristotilalla niin se on mahdollista meillä Sandholm, Östergårdissa.  Sandholm, Östergård Pihassa käyskentelee kanat ja kukko sekä laitumella lampaat. Ikkunasta näet yli satavuotiaan tuulimyllyn joka kalliolla seisoo uljaana vuoden ympäri. Kalliota halkoo kanervikot, suosyvennykset, pirunpellot ja pienet polut. Maisemassa on niin jatulintarhaa, kiviaitoja, niittyjä, jäkäläalueita, katajikkoa, venevajoja, merta. Aamu-ja iltaaurinko luo kauniita taideteoksia joista en ole vieläkään saanut tarpeekseni, vaan usein juoksen rantaan tai kalliolle ottamaan kuvaa. Ukkonen täällä on todella majesteettinen ja voimallinen kokemus. Tänne voi matkata erilaisin kulkuneuvoin ja itse suosimme yhteysalus Falkön kyytiä  Nauvon eteläinen reitti - Falkö | Finferries Falkö lähtee Kirjais Port ,  ma-pe, su pääset saareen---> sekä ma-to, la-su pääset pois saaresta. Tämä on tärkeää tilata etukäteen booking systeemin kautta.  Tule p...

Iltojen raikkaus ja leppeä viileys. Lepakon lento ja yöperhosen siiven hipaisu. Ristilukkien kauniit ja kestävät seitit täyttävät valon säteet. Joihin pienet öttiäiset haluavat lentää ---kohti valoa.  Sandhom, Östergårdissa voi kalastaa ja soutaa. Tänä vuonna ihana pari myös kihlautui. ❤️❤️🫂. Mikä sen romanttisempaa kuin soudella ilta auringossa rakkaansa kanssa tai uida rantasaunalla illan hämyssä.   Purjeveneilijät ovat löytäneet myös sataman, laiturin. Vuokranneet saunaa ja paljua. Kuulleet tarinoita suvun historiasta. Ja tutustuneet erilaisiin kasveihin ja historiallisiin merkkeihin saarella. On täällä majoittuneet ja käyneet valokuvaajat, lintujen tarkkailijat, telttailijat, pyöräilijätkin.  Elokuun ukkosrintamat saavat aina kokemaan jotain tunnetta, omasta pienuudesta. Salaman iskiessä kallioon ja jyrähtelyn tuntuessa talossa , kehossa , tiedän miten suuri energia maailmassa onkaan. Yön pimeydessä valon välähdys peittää taivaankannen.  Sandholm, östergård...

Tämä pidennetty maaliskuun lopun viikonloppu tuli vietettyä ahkeroiden edellissyksyn raivausjätteen äärellä. Jännittävää oli seurata miten säätiedotukset ja palovaroitukset menevät. Onneksemme päästiin heti saapuessamme tyynenä päivänä kahden kasan äärelle. Ja niinhän se paloi ja kulotti allaan olevaa maata. Viime vuonna oli lunta tähän aikaan, mutta nyt se loisti poissa olollaan. Paloletku ja pumppu ovat oiva apu tällaisissa jutuissa, joita lämpimästi suosittelen itse kullekin :-) Tulen alkaessa palaa edestäni vilahti kiireellä metsämyyrä eli taidettiin häiritä pahasti eloaan. Kun kasa alkoi hiipua ja pimeyskin saapui pääsimme hiillosmakkaraa laittamaan ja voi että kun maistuikin hyvältä tämä vuoden ensimmäinen hikisen urakan jälkeen. Kevätkukat ilahduttivat pihamaalla ja muutamat lintusetkin olivat pysähtyneet saaren syliin. Näimme punarinnan, tikan, hippiäisen, vihervarpusen, koskelon, joutsenen ja myös merikotkan. Vielä ei onnistuttu kyytä näkemään eli ei tainnut olla vielä tarpeek...

Kalenteri näyttää jo syksyn läheisyyden, mutta täällä Nauvon ulkosaaristossa on vielä kesäntuntua. Illat kyllä jo hämärtyneet mutta niin se on tehnyt muuallakin Suomessa. Ihana on ollut jälleen viritellä puutarhaan ja saunapolulle valoja.  Lämpimiä päiviä ja öitä on ollut -joten tervetuloa saaristoon. Syyslomaa voi erinomaisesti viettää täällä ulkosaaristossa ja nauttia ruskan erisävyistä, käydä uimassa ja saunassa.  Kävellessä kallioilla ja poluilla niiden välissä, loistaa puolukat punaisenaan. Ja kanervikon ja katajikon tuoksu on raikas -vaikea kuvaillakaan.  Meduusat ovat täällä jo muutaman viikon näyttäytyneet ja niiden uinti kuin kelluisivat ulkoavaruudessa. Tätä kun jää katsomaan -on kuin lumoutunut. Niiden kanssakin on tullut uitua kun saunasta on käynyt viilentymässä meressä.  Maahan on myös laitettu kukkasipuleita odottamaan ensi kesää.

Ympäristö tarvitsee ihmistä ---hoitamaan, muokkaamaan ja suojelemaan.  Kun luonto on saanut vallata maan kuten haluaa, siitä seuraa umpeenkasvu. Ja silloin ihmisiä tai /ja karjaa tarvitaan avuksi muokkaamaan ja muovaamaan. Karuudestaan huolimatta eli maa kun hiekkaista ja kallioista ei se kasveja tunnu estävän. Kataja on ottanut valtaansa täällä laajoja alueita. Ja siis 50 vuodessa on tämä muutos tapahtunut. Ja olisi jatkunut jos emme olisi tehneet asialle mitään.  Nyt olemme Elyn Helmi projektin Perinnebiotooppien hoito - Ympäristöministeriö  kanssa saaneet tehdä yhteistyötä ja kallioille on syntynyt lammasaidat. Ensi vuodeksi toivottavasti sisään saadaan ahkerat kesätyöläiset eli lampaat.  Viimeisimpänä on tilalla käynyt ahkera työjoukko raivaamassa laikuttaen vanhoja keto-ja niittyalueita. Kiviaitaa saatu esiin ja löytyipä yllättäen myös yksi omenapuukin laitumen sisältä. Syksyn tullessa saa vielä jatkoa. Ja talveksi meille sitten hommaa kun jäljelle jää katajakas...

Ilman yritteliäisyyttä   täällä ei olisi pärjännyt koskaan. Matkaa on mantereelle tai yhteiskunnantarjoamiin palveluihin aina ollut, joten omavaraisuus ja kädentaidot olleet tuiki tarpeelliset.  Ruoka on pitänyt hankkia kalastaen, metsästäen, keräten sekä kasvattaenkin.  Ne on säilötty erilaisin tavoin. Eihän muinoin ollut jääkaappeja tai pakkasia paitsi talvisin :-)  Ylijäämä on sitten myyty Turun torilla tai sitten vaihdettu naapurisaarelaisten kanssa.  Turusta sitten ostettu suolaa ja jauhoja muutama kerta vuodessa.  Muisto minulla siitä, kuinka talon alaisesta kellarista noudettiin Astridin säilömät marjamehut ja hillot. Nuo taidot olisi tarpeellista osata tänäkin päivänä, ne nimittäin säilyivät ei vain vuotta vaan vuosia.  Täältä saattoi kerätä mustikat, vadelmat, puolukat, variksenmarjat, ruusunmarjat ja saada niiden tärkeät flavonoidit, vitamiinit talteen.  Skärgårdliv Yrittelijäisyys ei ole vähentynyt nytkään , sillä olemme perustaneet yr...

Pohdintaa lokakuisena lauantaina Tulimme puolisoni kanssa viettämään viikonlopun rakkaassa saaressa. Myrskytuulia oli luvattu, joten päätimme tulla yhteysalus Falkön kyydillä. Illalla saapuessamme oli jo pimeää, mutta työhuoneen ikkunassa himmeästi loisti valonauha. Ja yhteysaluslaiturissa kirkkaampi valo. Sauna laitettiin lämpiämään ja syötiin iltapalaa.  Lauantai kului myrskyn kaataman puun halkomisessa ja oksastamisessa. Istutin muutamia tulppaanin sipuleita kevättä odottamaan. Sää vaihteli sateesta aurinkoiseen , mutta tuuli pysyi läsnä kokoajan. Valokuvasin vielä orvokin, ruusun ja muutaman muun kukkasen, jotka uhmasivat kylmenevää säätä. Merenpintakin oli harvinaisen korkealla ja aallon harjat piiskasivat laiturin kanttakin.  Lauantain askareet päätin käymällä lokakuisessa meressä uimassa. Pyyhe piti laittaa venetallin sisälle, jottei myrskytuuli riepota sitä mereen. Raesade ropisi hiuksiini kun astuin meren myrskyävään syliin. Ah´kyllä virkisti.  Ylös noustuani ven...