Saaristo ja sen asutus

Saaristomme on ollut asuttu jo kauan. Olihan täällä paljon saalista, niin hylkeitä kalaa kuin lintujakin.

Kun Suomi oli osa Ruotsia. Kruunu halusi, että saaristoa asutetaan vakinaisesti ja näin uudisasukkaat tulivat saariin ja kyliä muodostui lisää. 

1800/1900 luvuilla väestöä oli eniten. Kunnes noin 30 vuotta ennen 1900 luvun loppua huomattiin kylien autioitumisen olevan uhka. Tämä johtui toimeentulon heikentymisestä eli kalastuksesta ei enää kaikille riittänyt tuloja. Silloin Sandholmankin viimeiset lampaat lähtivät pois. 

Nyt haluaisin, että lampaita pääsisi takaisin tänne saareen ja hoitamaan arvokasta luonnon monimuotoisuutta joka nyt heikentynyt. Toivottavasti tämä toteutuu.

Kesävieraita Sandholmassa on majoitettu vuosikymmeniä niin Östergårdissa kuin Westergårdin puolellakin. Ja näin saatu lisätuloja. 

Ne jotka aluksi saapuivat saaristoon lomailu mielessä oli porvarisluokka. Saaristolaislapsi ei aina edes saanut leikkiä näiden kaupunkilaisten lasten kanssa. Tilan emäntäkin luopui omasta tilastaan ja nukkui katonlappeen alle jäävässä tilassa, jotta kesävierailla olisi tilaa. Ja kesän askareet hoidettiin kuten normaalisti. Kalastus, verkot, heinätyöt, karjanhoito, pyykinpesu jne. 

Saarella oli kesäisin paljon elämää ja erilaista touhua.  

Laiturissa vaihdettiin kuulumiset ja postit noudettiin. Nämä olivat viikon kohokohtia. Kauppias poikkesi veneineen myös saaressa ja siitä akuutit tarvikkeet onnistui saamaan. 

1900 luvun alussa alkoi kesävieraita olla useammista yhteiskuntaluokista. Kun purjeveneet yleistyivät ja elintaso lisääntyi. Mökkikulttuuri alkoi sotien jälkeen ja saaristolaistilatkin myivät saariaan tai osuuksia tiloistaan.