Saariston lapsoset

 

Saariston lapsoset

Sandholmassa on ollut paljonkin lapsia aikoinaan. Lapsia syntyi ja jotkut kuolivat nuorena. Toiset muuttivat Amerikkaankin saakka. Tilalle jäi kuitenkin aina yksi jatkamaan tilan hoitoa. 

Kuvassa näet viimeiset Sandholman kasvatit, Birgitta ja Börje Österlundin. 

Muistatko kuinka pitkiä ja lämpöisiä lapsuuden kesät olivatkaan? Lämmin paahtava aurinko, allasi lämpöinen kallio, varpaasi saatat upottaa veteen ja kokeilla miltä se tuntuukaan. Katselet kuinka hattarapilvet lipuvat yläpuolellasi lokkien kirkuessa kalan saaliin toivossa. Haistat merensuolan ja rakkolevän. Välillä kärpänen laskeutuu kädellesi ja kutittelee ihokarvoillasi kävellessään. Välillä näet purjeveneen ja pohdit saapuuko se saareesi vai meneekö ohitse? Aallot loiskahtelevat rantakiviin kastellen ne, pian auringon kuitenkin kuivattaen aaltojen teot.

Pienenä otettiin lapsi verkkojen nostoon mukaan vaikka tiinussa 😊. Eläimien hoito ja laitumelta haut olivat arkipäivää. Sandholman kallioilla oli omat nimet ja näin oli helpompi suunnistaa oikeaan paikkaan lehmiä tai lampaita noutamaan. 

Vauva sai nukkua pyykkikopassa, olihan siinä hyvät kahvatkin kantamista sekä heijaamista varten.  

Sauna oli ahkerasti käytössä niin pesussa kuin myöhäiskesällä sitten savupalvilihan teossa. 

Lapset saivat asua Sandholman saarellaan, kunnes täyttivät 7 vuotta. Sitten arjet asuttiin asuntolassa tai isäntäperheessä koulusaarella. Koulupäivät olivat ma-la, joten la-su sai olla kotosalla paitsi kelirikkoaikana. 

Ikävä oli välillä kova kotiin ja ainakin kerran Birgitta päätti tulla Nötö:stä potkukelkalla jäitä myöden kotiin. Hätä oli opettajalla varmasti kova kun huomasi yhden lapsen hävinneen. Voi sitä sydämen sykähdystä varmasti Astrid äidillä kun näki tyttönsä tulevan rantaan...olisi lapsonen saattanut tipahtaa meren ikuiseen syliin...vaarallisella matkallaan.