Mitä jäljelle jää...

 

MORFAR eli mofa 

ALBERT EMIL SJÖBERG (29.8.1877 - 28.5.1963)


Albert tuli nuorena miehenä Sandholmaan  Lökholmista Anna Emilia Isakssonin puolisoksi. Elämä rakentui maatilan erilaisista töistä sisältäen kalastusta, karjanhoitoa sekä rakennustöistä. Pariskunta sai kaksi lasta Julian ja Astridin. 


Monia kauniita puukäsitöitä  hän teki varmaankin talvipuhteinaan ja niitä säilynyt näihin päiviin saakka. Hänen käsissään syntyi niin naulakot kuin tuolitkin. Verkkojakin valmisti ja korjaili....vaikka muutama sormi puuttuikin, talvisen onnettoman reissun vuoksi. Sormet paleltuivat ja kuolio tuli. 





Kesävieraita Sjöbergit majoittivat tilallaan ja kalaakin myytiin. 

Syksyllä suunnattiin Turun Aurajoelle myymään eri tuotteita ja ostamaan tarvittavaa talven varalle. 





Pääsipä mofa tervehtimään Nötöseen ihan itse presidentti Kekkostakin v.1961, kun hän saapui M/ S Östern aluksella saaristoa katsastamaan. 



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sandholm ----Itämeren yksi helmi

Kuva
  Sandholm on saari Saaristomeren kansallispuistossa suojaisessa lahdelmassa. Asutusta saarella on ollut jo 1600-luvulta lähtien. 1700-luvulla saari jaettiin kahteen osaan: Östergård ja Westergård. Joissakin lähteissä mainitaan myös Norrgård.  Venetallit, kivilaiturit sekä muut vanhat rakennelmat huokuvat kalastajasukujen historiaa. Voi vain kuvitella miltä on tuntunut lähteä säässä kuin säässä kokemaan verkkoja, toivoen että saalista saa ja jos hyvin käy niin myytäväksi asti. Sekä mennä lypsämään lehmiä syksyllä aamunpimeydessä, kun vain tähdet ja kuu valaisevat polkua, joka johtaa navetan lämpöön.  Kulttuuriympäristö koostuu kiviaidoin rajatuista laidun- ja niittyalueista sekä pienestä kyläasutuksesta. Jatulintarha eli toiselta nimeltään Jungfrudans löytyy laakealta kalliolta. Muutamaa luontopolkua kävellen voi tutustua saaren luontoon.  Saaren vanha mylly löytyy Östergårdista ja se onkin tärkeä tunnusmerkki saarelle. Viljoja on sillä jauhettu aikoinaan jauhoksi a...
Lue lisää

Sandholm ja muuttuva taulu

Kuva
 Maisemataulu  Kevät ja syksy ovat kaunista aikaa saaristossa. Nämä värit, merisumu joka yhtäkkiä tulee ja taas lähtee.  Näkyvyys kauaksi kun puissa ei vielä lehtiä. Ihana kävellä kallioilla ja poluilla kun heinä vielä lyhyttä.  Laguunissa voi istahtaa ja ihastella pienen pieniä simpukoita. Värejä esimerkiksi valkoista, pinkkiä, vihreää.  Rakkolevän lävitse loistaessaan auringon säteet muuttavat värin tumman vihreästä vaalean vihreäksi ja joskus punertavaksi.  Täällä voisi riippukeinussa keinua ja tuudittautua aaltojen äänissä vaipua unelmoimaan tai kauniita unia katsomaan.    Keväällä: lintujen saapuminen muuttolaumoina ja kukkien ilmestyminen jälleen iloksemme.  Nytkin saanut ihailla meriharakoiden tanssia laiturilla, punarintojen ja järrpäipeippojen sirkutusta pihapuissa. Kuunnella tuulen ja aaltojen ääniä, pysähtyä miettisiin.  Syksyllä: ihana ruska, pimeät yöt upeine tähtitaivaineen, sekä ehkä revontulien leikki taivaalla.  Sau...
Lue lisää

Sandholm - "ulkomailla"

Kuva
Mikä saa minut kirjoittamaan tästä pikkuisesta saaresta?  En olisi nuorena Kangasalla kasvaneena tyttönä, uskonut löytäväni itseäni joku päivä kirjoittamassa saaristosta.  Vanha lasinen verkkomerkki  Tutustuessani mieheeni vuonna 1993, ymmärsin kuinka paljon hänelle meri ja Sandholm merkitsee. Rakkaus tuohon karuun ja samalla kauniiseen luontoon on erottamaton osa häntä. 😊 Äitinsä Birgitta os. Österlund kun kotoisin tältä pieneltä saarelta. Käydessämme Astridin luona Paraisella, käytti hän minut ajelulla Nauvon saarella. Lossirannassa kiipesimme kalliolle katsomaan lossien kulkua edestakaisin. Se oli kaunista nähtävää. Tuona hetkenä en myöskään arvannut, että 14 vuoden päästä muuttaisin perheineni tälle saarelle 💕.  Kun sitten kesällä tapasin Astrid mummon ja Edvin papan ulkosaaressa --maailmani sai kosketuspintaa vanhoihin aikoihin. Sandholmiin ei tullut silloin sähköä, vesi noudettiin rannan kaivosta, vessana ulkohuussit, verkot vietiin illalla ja nostettiin aamu...
Lue lisää