Sandholm --talven sylissä

Kuvittele millaista se on ollutkaan asua talvella keskellä merta. Luonto on hiljennyt ympärilläsi, linnut muuttaneet pois tai siirtyneet avoimemmille vesille. Kuulet tuulen ja kaukaisen kuminan isoista jäänmurtajista. Hiiri saattaa tepastella seinänraossa etsiessään kätköjään. Vanha puinen seinäkello raksuttaa tuttuun tapaansa seinällä, jossa se vuosikymmeniä on aikaa näyttänyt. 

Ei ole puhelinta tai sähköä. Asiat toimivat luonnon omassa rytmissä. Aamulla lähdetään lypsylle vielä kuun kajastaessa pilvien takaa. Astut kivirappuja ylös ja avaat narisevan lautaoven navettaan. Lehmien lämpö höyryää ylöspäin navetassa ja pian saat painaa pääsi niiden lämmintä kehoa vasten lypsäessäsi lämmintä maitoa ämpäriin. Olet vain. Omat ajatukset ja lehmien örähdykset kanssasi. Välillä joudut torumaan, kun lehmä pyrkii liian liki sinua.

Lillan

 

Ulos astuessa viima puree varmasti poskipäitä ja välillä jäiden ritinä kuuluu talolle saakka. Mökissä asutaan talvisin pienemmässä tilassa, kun keittiössä ainoa tulisija. Sen äärellä keitetään puurot ja pannukahvit. Lämpöä täällä ihminen saa hellasta ja villavaatteista ja ulkoillessa hylkeennahkatossuista, joissa heinää tai lampaanvillaa on eristeenä. 

Isäntä valmistautuu lähtemään hylkeenpyyntiin lähisaarten miesten kanssa. Mukaan tarvitaan ruokaa sekä juomaa. Lämmintä vaatetta ja huopia. Miehet yöpyvät tuolla ulkoluodolla pienessä kalastajatuvassa. Onneksi edes pikku tulisija sielläkin, jos vaatteet kastuvat tai täytyy ruokaa lämmittää. Hylkeen metsästys vaatii kärsivällisyyttä ja sukupolvien varrella saatuja taitoja. Jäällä pitää kulkea hiljaa, matalana ja asettua hylkeen tarvitsemien hengitysaukkojen läheisyyteen. Hylkeennahka, liha ja traani, kaikki käytettiin hyödyksi täällä, jotta selvitään talven yli. Kauppaan päästään sitten taas keväällä. Syksyllä jo ostettu varastoon suolaa, jauhoja ja mausteita. 
  
Jäällä kuljetaan kelkoin, hiihtäen, luistellen sekä rekikyydilläkin. Naapureita nähdään harvemmin kuin kesällä. Päivät ovat lyhyempiä, mutta iltapuhteina öljylampun valaistessa tehdään verkkojen korjausta, neulotaan, värjätään lankoja ja ristipistotöitäkin syntyy. 
Sandholm/talvi

Lähteet: 
Suvun kertomukset ja albumit
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/234661/it%C3%A4meren.pdf?sequence=1
https://itameri.fi/fi-FI/Luonto_ja_sen_muutos/Lajit/Merinisakkaat/Merihylkeet

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sandholm ----Itämeren yksi helmi

Kuva
  Sandholm on saari Saaristomeren kansallispuistossa suojaisessa lahdelmassa. Asutusta saarella on ollut jo 1600-luvulta lähtien. 1700-luvulla saari jaettiin kahteen osaan: Östergård ja Westergård. Joissakin lähteissä mainitaan myös Norrgård.  Venetallit, kivilaiturit sekä muut vanhat rakennelmat huokuvat kalastajasukujen historiaa. Voi vain kuvitella miltä on tuntunut lähteä säässä kuin säässä kokemaan verkkoja, toivoen että saalista saa ja jos hyvin käy niin myytäväksi asti. Sekä mennä lypsämään lehmiä syksyllä aamunpimeydessä, kun vain tähdet ja kuu valaisevat polkua, joka johtaa navetan lämpöön.  Kulttuuriympäristö koostuu kiviaidoin rajatuista laidun- ja niittyalueista sekä pienestä kyläasutuksesta. Jatulintarha eli toiselta nimeltään Jungfrudans löytyy laakealta kalliolta. Muutamaa luontopolkua kävellen voi tutustua saaren luontoon.  Saaren vanha mylly löytyy Östergårdista ja se onkin tärkeä tunnusmerkki saarelle. Viljoja on sillä jauhettu aikoinaan jauhoksi a...
Lue lisää

Sandholm ja muuttuva taulu

Kuva
 Maisemataulu  Kevät ja syksy ovat kaunista aikaa saaristossa. Nämä värit, merisumu joka yhtäkkiä tulee ja taas lähtee.  Näkyvyys kauaksi kun puissa ei vielä lehtiä. Ihana kävellä kallioilla ja poluilla kun heinä vielä lyhyttä.  Laguunissa voi istahtaa ja ihastella pienen pieniä simpukoita. Värejä esimerkiksi valkoista, pinkkiä, vihreää.  Rakkolevän lävitse loistaessaan auringon säteet muuttavat värin tumman vihreästä vaalean vihreäksi ja joskus punertavaksi.  Täällä voisi riippukeinussa keinua ja tuudittautua aaltojen äänissä vaipua unelmoimaan tai kauniita unia katsomaan.    Keväällä: lintujen saapuminen muuttolaumoina ja kukkien ilmestyminen jälleen iloksemme.  Nytkin saanut ihailla meriharakoiden tanssia laiturilla, punarintojen ja järrpäipeippojen sirkutusta pihapuissa. Kuunnella tuulen ja aaltojen ääniä, pysähtyä miettisiin.  Syksyllä: ihana ruska, pimeät yöt upeine tähtitaivaineen, sekä ehkä revontulien leikki taivaalla.  Sau...
Lue lisää

Sandholm - "ulkomailla"

Kuva
Mikä saa minut kirjoittamaan tästä pikkuisesta saaresta?  En olisi nuorena Kangasalla kasvaneena tyttönä, uskonut löytäväni itseäni joku päivä kirjoittamassa saaristosta.  Vanha lasinen verkkomerkki  Tutustuessani mieheeni vuonna 1993, ymmärsin kuinka paljon hänelle meri ja Sandholm merkitsee. Rakkaus tuohon karuun ja samalla kauniiseen luontoon on erottamaton osa häntä. 😊 Äitinsä Birgitta os. Österlund kun kotoisin tältä pieneltä saarelta. Käydessämme Astridin luona Paraisella, käytti hän minut ajelulla Nauvon saarella. Lossirannassa kiipesimme kalliolle katsomaan lossien kulkua edestakaisin. Se oli kaunista nähtävää. Tuona hetkenä en myöskään arvannut, että 14 vuoden päästä muuttaisin perheineni tälle saarelle 💕.  Kun sitten kesällä tapasin Astrid mummon ja Edvin papan ulkosaaressa --maailmani sai kosketuspintaa vanhoihin aikoihin. Sandholmiin ei tullut silloin sähköä, vesi noudettiin rannan kaivosta, vessana ulkohuussit, verkot vietiin illalla ja nostettiin aamu...
Lue lisää