Lokakuu kääntyy marraskuuhun

 

 

Saaristoonkin saapui lokakuun lopussa harmaus ja sade. Mikä sen ihanampaa kuin sytyttää puuhellaan tulet ja antaa sen levittää lämpöistä hehkuaan mökin tupaan. Sängyssä lämpöhuopa lämmittää ja muuten kuljetaan villasukat jaloissa sekä villapaita päällä. Tee tai kahvi maistuu aina niin hyvältä ja siitä näkee kostean lämpimän höyryn nousevan mökin ilmaan. Lämmitän käsiäni mukia vasten. Ah´tässä on niin hyvä olla. Vanha seinäkello tikittää turvallisesti muistuttaen ajan kuluvan hiljalleen eteenpäin vaikka itse nautinkin ajan seisahtumisesta juuri tähän hetkeen. Aistini avoinna.

Luonnon eläimet ja kasvit hiljentyvät tunnustelemaan säätä. Välillä voi tuntea yön kylmänilman purevuuden ja päivällä taas lämpöä. Toinen päivä voi olla myrskyä ja tuulta niin että tuntuu kuin lentoon voisi lähteä, kalliotkin ovat kylmenneet ja tulleet liukkaiksi alustoiksi sammaleen ja jäkälän kastuessa. Polkujen kulkijan kannattaa olla varovainen. Yks kaks voi nähdä vilahduksen kotkasta joka liitelee tuulten äärellä, saattaa näkyä myös hirvi joka uinut saareen katsomaan olisiko täällä jotain tarjolla. Puutarhasta monesti maistunut omenat näille uljaille eläimille. 

Saunan lämmöstä ja hämyisästä tunnelmasta voi nauttia niin kesällä kuin näin syyssäässäkin. Ja uimaankin pääsee rohkea saunoja. Meri on nyt kirkas ja vesi korkealla. Venetallin alapuut osuvat veteen. 

Merellä on välillä niin sumuista ettei pitkälle näe, silloin laivojen sumutorvet soittavat matalaa ääntään. Varoittaen näin sumussa kulkevia muita veneilijöitä. Sen kuuleminen tuo saarella olijalle turvallisen tunteen, täällä on muitakin.