Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Niin se kevät on saaristossakin jo alkanut nostaa päätään. Lumet jo sulaneet, punkit heränneet ja kevät kukat nuokkuvat.  Tämä on lempivuodenaikaani: luonto herää, linnut saapuvat etelän matkoiltaan ja ilahduttavat kevään kosio menoillaan, näkee mitä lumen alta nouseekaan (johan sitä unohti mitä istutti syksyllä ;-) Vene jo otettu pressun alta esille, ja tehty keväthuollot siihen. Nyt vain odotellaan, että merestä jäät lähtevät täältä sisempääkin Nauvon kirkonkylältä, jotta päästään Sandholmaan.  M/S Nordep (Nauvon eteläinen reitti) liikennöi kyllä saareen, mutta koronan tuomat rajoitukset vaikuttavat tähänkin liikennevälineeseen. Matkustajamäärät rajoitettu sisätiloissa 20 henkeen.  Jotta turvavälit voidaan pitää. 

  Kuinka moni onkaan historian aikana katsellut tuosta ikkunasta ulos. Katsellut säätä, puutarhaa tai naapurin valoja. Kuikuillen ehkä millainen naapurin kalasaalis olikaan tänään.  Niin talon asukkaat kuin aikoinaan täällä yöpyneet kesävieraatkin nauttivat näkymästä. Kesäisin kun kesävieraat saattoivat vuokrata myös isontalon itselleen ja Astrid sekä Edvin asustivat pienissä tiloissa muualla.  Talvet sentään sai asustaa omissa oloissa. Rakentaen veneitä, korjaten verkkoja, tehden mattopuilla mattoja, hoitaen lehmiä ja lampaita, käyden kalassa ja hylkeen metsästyksessä, tehden lankoja, ... Astridille oli puutarha ylpeyden ja ilon lähde. Sitä hoidettiin ja vaalittiin. Ymmärrän sen paremmin nyt, kun vuosia vierinyt.  Talon sisäänkäynti oli ennen mofan talon puolella. Edvin remontoi taloa ja rakensi verannan sekä sisääntulon nykyiselle paikalleen.  Rappusiin on käytetty myös vanhoja myllyn jauhinkiviä.  Edit: Tänä vuonna 2024 tämäkin talo jo 120 vuotta ... 😳...