Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Ai siis mikä 😳  Istut sileällä rantakalliolla auringon laskiessa tai rantalaiturilla. Näet vieressäsi vedessä liikettä jäät tuijottamaan mikä voi näin sykkien liikkua eteenpäin. Kuin jokin olisi tippunut avaruudesta liitelemään juuri tähän mökkirantaan.  Lumoudut ja se vangitsee katseesi. Aallot liikuttavat tuota olentoa edes takaisin.  Syksyisin nämä olennot saapuvat kuin vaivihkaa rantoihin. Ne ovat 90% vettä. Vanhalta kansan nimeltään merivasikoita.Nykyään korvameduusa. Ne ovat vaarattomia hyytelöisiä eläimiä.  Jotka elävät yhden kesän aikuisvaihetta. Toukka/-polyyppi vaihetta useitakin vuosia.  Niillä ei ole vihollisia, kuin ehkä potkurit. Niistä kun ei ravinnoksi ole. 

Täällä ulkosaaristossa näkyy myös tällaisia "peltoja". Ne ovat täynnä kiveä kiven päällä. Minulta on kysytty, kuka ne on tähän kerännyt ?  Ei kukaan -vastaan. Ne kertovat paikan ja ajan historiaa. Sillä vesi on näilläkin kallioilla virrannut ja sen voima tuonut sekä hionut nämä isot kivet. Ja me saamme todistaa tämän näkymän vielä tuhansien ja miljoonien vuosien päästä tapahtuneesta.  Maa kohoaa kokoajan merestä ja siksi näkymä muuttuu. Ja tämäkin ikiaikainen ranta jäänyt tähän aloilleen. Edelleen voimme todistaa maan kohoamista.  Esimerkiksi: Aiemmin on vesi virrannut läpi saaren ja nyt tuossa entisessä merenpohjassa on hiekkapohjainen niitty. Siinä kasvaa kauniisti keto-orvokit, jäkälät ja villiruusut. Katajat peittäneet ketoniityn alaa, kun laidunkarja ei enää käyskentele ja kuluta sitä.