Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

  Saariston lapsoset Sandholmassa on ollut paljonkin lapsia aikoinaan. Lapsia syntyi ja jotkut kuolivat nuorena. Toiset muuttivat Amerikkaankin saakka. Tilalle jäi kuitenkin aina yksi jatkamaan tilan hoitoa.  Kuvassa näet viimeiset Sandholman kasvatit, Birgitta ja Börje Österlundin.  Muistatko kuinka pitkiä ja lämpöisiä lapsuuden kesät olivatkaan? Lämmin paahtava aurinko, allasi lämpöinen kallio, varpaasi saatat upottaa veteen ja kokeilla miltä se tuntuukaan. Katselet kuinka hattarapilvet lipuvat yläpuolellasi lokkien kirkuessa kalan saaliin toivossa. Haistat merensuolan ja rakkolevän. Välillä kärpänen laskeutuu kädellesi ja kutittelee ihokarvoillasi kävellessään. Välillä näet purjeveneen ja pohdit saapuuko se saareesi vai meneekö ohitse? Aallot loiskahtelevat rantakiviin kastellen ne, pian auringon kuitenkin kuivattaen aaltojen teot. Pienenä otettiin lapsi verkkojen nostoon mukaan vaikka tiinussa 😊. Eläimien hoito ja laitumelta haut olivat arkipäivää. Sandholman kallioi...

  Morsiamen hääpanta/kruunu Copyright: Marika Vuolle Tässä näet Astrid Österlundin os.Sjöberg pula-ajan hääkruunun. Se on herkkä ja kaunis muisto 1930 luvun hääpukeutumisesta.  Koriste on päällystetty paperi/villanarulla, pienin helmin sekä pienet kukat hauraasta materiaalista (simpukkaa?, steariinia? ..) . Huntu on ohutta harsoa, johon maalattu kukkia kuin pitsireunukseksi. Tallessa ovat myös osa pitsilakanoista, häävuoteeseen tilkkutäkki sekä kalliit nailonsukat.                                                                   Edvin sulhasen rintakukka on  tässä:  Copyright: M.Vuolle Rintakukka Häät pidettiin Sandholmin saarella ja Björkholmin Edvinistä tuli avioituessaan nuori isäntä saareen. Aluksi he asustivat pikkutalossa, jossa oli tupa ja huone. Myöhemmin he j...

Mikä saa minut kirjoittamaan tästä pikkuisesta saaresta?  En olisi nuorena Kangasalla kasvaneena tyttönä, uskonut löytäväni itseäni joku päivä kirjoittamassa saaristosta.  Vanha lasinen verkkomerkki  Tutustuessani mieheeni vuonna 1993, ymmärsin kuinka paljon hänelle meri ja Sandholm merkitsee. Rakkaus tuohon karuun ja samalla kauniiseen luontoon on erottamaton osa häntä. 😊 Äitinsä Birgitta os. Österlund kun kotoisin tältä pieneltä saarelta. Käydessämme Astridin luona Paraisella, käytti hän minut ajelulla Nauvon saarella. Lossirannassa kiipesimme kalliolle katsomaan lossien kulkua edestakaisin. Se oli kaunista nähtävää. Tuona hetkenä en myöskään arvannut, että 14 vuoden päästä muuttaisin perheineni tälle saarelle 💕.  Kun sitten kesällä tapasin Astrid mummon ja Edvin papan ulkosaaressa --maailmani sai kosketuspintaa vanhoihin aikoihin. Sandholmiin ei tullut silloin sähköä, vesi noudettiin rannan kaivosta, vessana ulkohuussit, verkot vietiin illalla ja nostettiin aamu...