Syyskuun tuulet

Meri velloo ja lainehtii kun saavumme meriväylien ylitse, ristiaallokolta ei voi välttyä. Vaikka ei sada -- vettä roiskuu veneen laseihin niin, että näkymä sumentuu ja vesinorot muokkaavat näkemääni epätodellisen tuntuisesti. Ihastelen pilviä, merta ja siitä kohoavia luotoja, saaria sekä kareja. Joka kerta ne kuvastuvat erilailla keväällä--kesällä--syksyllä--talvella. Nyt syksyn ruska tekee puista erivärisiä väripilkkuja maisemaan.

Välillä olemme ison aallon harjalla ja moottorin äänet hiljenevät sen voimasta. On kuin moottori pysähtyisi , tekemättä kuitenkaan sitä. Hetken päästä olemme jälleen aallon pohjalla ja moottoriin tulee normaali ääni. 

Tässä matkassa saa liikuntaa niin keskivartalolle samoin kuin sisäisille lihaksillekin. Kun hytkyy ja keikkuu --rytkyy ja notkuu. Tasapainoaistikin saa harjaannuttaa itseään 😉.

Meri on turvallinen ja samaan aikaan pelottava. Se antaa ja se ottaa. Sitä kohtaan on tunnettu tuhansia vuosia kunnioittavaa pelkoa. Onhan se tärkeä ravinnon antaja sekä kulkuyhteys eri maiden välillä. 

Ihminen ei tulisi toimeen ilman vettä, onhan meistä n70. % vettä. Ja ensimmäiset 9kk kasvamme vedessä äitimme kohdussa. Ei siis ole mitenkään turhaa pitää merestä huolta ...tukea voi vaikka --pidä saaristo siistinä ry: n jäsenyyden kautta

Kohta taas lähdemme merelle ja aalloille kohti toista kotia . .