Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

  Kevät  on lempivuodenaikaani, silloin luonto vasta heräilee ja linnuilla on laulukuorot parhaimmillaan. Meri on kirkas ja usein myös tyyni.  Kasvit alkavat heräilemään ja kevätkukat kukkivat (skillat, lumikellot, talventähdet, sinivuokot). Rantoja kiertävissä tervalepissä on kukkiminen myös käynnissä. Hedekukinnot roikkuvat ja heiluvat tuulen vireessä, emit ovat kuin pieniä minikäpyjä. Vielä ei heinät ole kasvaneet ja puissa ei ole lehtiä. Näkyvyys on siis kauaskantoinen.  Lapsi ja ympäristökasvatus Lapsi kaipaa aina rannoilla käymään ja siellä etsitään "aarteita" eli mitä on talven tullen mereltä saapunut rantoihin. Nyt keräsimme pääosin roskia joita rannoille kulkeutuu aavoilta päin. Muovi on pääasiallinen roskatyyppi ja keräämme sen pois. Toivoisi että ympäristövalistus tehoaisi viimein. Esimerkki ainakin opettaa omille jälkipolville varmasti parhaiten miten pitää ympäristöstä ja merestä huolta.  Kärpäset, mehiläiset, kimalaiset sekä perhoset jo viilettävät...

Saaristomme on ollut asuttu jo kauan. Olihan täällä paljon saalista, niin hylkeitä kalaa kuin lintujakin. Kun Suomi oli osa Ruotsia. Kruunu halusi, että saaristoa asutetaan vakinaisesti ja näin uudisasukkaat tulivat saariin ja kyliä muodostui lisää.  1800/1900 luvuilla väestöä oli eniten. Kunnes noin 30 vuotta ennen 1900 luvun loppua huomattiin kylien autioitumisen olevan uhka. Tämä johtui toimeentulon heikentymisestä eli kalastuksesta ei enää kaikille riittänyt tuloja. Silloin Sandholmankin viimeiset lampaat lähtivät pois.  Nyt haluaisin, että lampaita pääsisi takaisin tänne saareen ja hoitamaan arvokasta luonnon monimuotoisuutta joka nyt heikentynyt. Toivottavasti tämä toteutuu. Kesävieraita Sandholmassa on majoitettu vuosikymmeniä niin Östergårdissa kuin Westergårdin puolellakin. Ja näin saatu lisätuloja.  Ne jotka aluksi saapuivat saaristoon lomailu mielessä oli porvarisluokka. Saaristolaislapsi ei aina edes saanut leikkiä näiden kaupunkilaisten lasten kanssa. Tilan ...

Hiljaisuus   Ihminen ei koskaan pääse olemaan täydessä hiljaisuudessa. Hän kuulee kuitenkin sydämen sykkeen tai hengityksensä. Tiesitkö? Nukkuessaan ihmisellä on kuulo avoinna kokoajan.  Hiljaisuutta on tutkittu siitä asti kun ihmisen elämään tullut muita ääniä kuin luonnon äänet. Kaupungistuminen tuonut hiljaisuuden erikoiseksi asiaksi. Jopa pelottavaksi.  Miksi tarvitsemme hiljaisuutta?  Kaupungissa käydessäni ihmetellyt kun väsyn siellä niin paljon. Nyt ymmärrän, että aistini saavat siellä liian paljon haitallisia ärsykkeitä.  Toisin kuin saaressa meren ympäröimänä. Kesäinen päivä:  Istun kalliolla tähyilen merelle kaukaisimpaan horisonttiin. Tuuli pyyhkii hellästi ihoani , hengitän, olen tässä ja nyt. Näen purjeveneen lipuvan kallioluotojen välistä sisälahteen päin. Satakieli laulaa rantojen lepissä. Pääskyset sirkuttavat ihanasti myllyn siivellä istuessaan. Kuin kertoen päivän uutisia toisilleen. Kämmenissäni tunnen karheaa mutta lämmintä kiven pintaa...

Kevät sää yllättää Ikinä ei tiedä millainen sää on hetken päästä. Välillä paistaa aurinko ja välillä voi myrskytä niin että viima vihmoo kasvoja. Vesi muuttaa muotoaan lumesta vedeksi ja taas toistepäin.  Kotona alamme jo haaveilla veneen laskusta mereen ja matkasta rakkaaseen saareen. Alamme selkeästi herätä talviunilta ja valmistautua tulevaan valon aikaan. Muuttolinnutkin ovat jo sankoin joukoin saapuneet ilahduttamaan meitä ja muistuttamaan että kesä on tulossa ihan pian.  Hanhet on vallanneet peltoja ja olen nähnyt myös : kurjet, sorsat, haahkat, koskelot, joutsenet, lokit. Jotkut onnelliset ovat saaneet nähdä jo sinivuokon tai leskenlehden minua ei vielä ole onnistanut.  Kevät tulee saaristoon nopeammin kuin sisämaahan, ja taas syksy tulee myöhemmin saaristoon kuin sisämaassa. Tämän tekee saaristoa ympäröivä laaja merialue, joka luovuttaa lämpöään. Saatat nähdä matkatessasi kaunista merisumua joka valuu kohti sinua  ja kadoten yhtä nopeasti kuin on tullutkin....