Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Perheet ja lapset Saattaa ajatella, että lapsia varmaan vain muutama, kun niin karuissa oloissa eletty. Eristyksissä ja kaukana mantereesta. Huj. Toki se oli haaste, mutta myös turva. Lapsuus elettiin omalla saarella äidin, isän, sisarusten, isovanhempien ja ehkä rengin ja piiankin kanssa.  Sukuhistoria kertoo, että lapsia kyllä syntyi ja ei aina vain yhtä tai kahta. Vaan yksi esi-isä sai tällä Sandholmin saarella jopa 15 lasta 😳. Siinä on ollut äidillä työtä, kun mies on ollut viikkojakin kestävillä metsästys/kalastusreissullaan.  Keväisin ja syksyisin kokoontui usean saaren miehet ja muutama nainen saarelle, joka tukikohtana kun metsästettiin hylkeitä, lintuja sekä kalastettiin silakkaa.  Saaliit säilöttiin suolaan ja tynnyrit kuljetettiin kotiin. Ja osa myytiin sekä osa meni veroina valtiolle.  Pyykinpesua meressä, karjanhoitoa, ruuanlaittoa, vaatteiden/kankaiden tekoa, brodeerausta,... varmasti sairasteluakin.  Ei voinut soittaa miehelle ja pyytää apuun kun...

  Tutkiessani mieheni sukua, löytyi yhteys Amerikan mantereelle. Sandholmissa asuvasta suurperheestä josta muutti osa lapsista tuonne maanosaan 1900 luvun alkupuolella. Kuten moni muukin suomalainen silloin teki. Sinne lähdettiin höyrylaivoilla ison valtameren ylitse. Suurin osa lähdöistä oli Hangon kautta. Edla Mattsonkin on tämänhetkisen tiedon mukaan ollut muuttajien joukossa lapsensa Otto Alfredin kanssa.  Sieltä tämä serkku Otto Mattsson on kirjoittanut Julialle ja kertoi asustavansa Alaskassa 1920 luvulla. Hän avioitui noin vuonna 1927 Ruth nimisen naisen kanssa ja asustivat Port Alexanderissa v. 1933.  Eli kyllä sellainen Amerikan serkku se on ollut mieheni isoäidillä Astridilla.  Kuvassa Julia ja Astrid <3  EN:  While researching my husband's family, I found a connection to the American continent. From an extended family living in Sandholm, some of the children moved to that part of the country in the early 20th century. As many other Finns did a...

Saaristolampaan laidun Täällä on tilalla ollut muutama lehmä ja jokunen lammas. Lampaat laidunsivat niin pääsaarella kuin myös viereisillä saarilla. Niittysaaria olivat esimerkiksi Holmen ja Rävaskär, näihin lampaat vietiin veneellä, kuten kuvassakin näkyy. Syksyllä onkin jo ollut haastavaa paimentaa lampaat takaisin. Ovat jo tottuneet vapaan lampaan eloon. Yhdessä perheenä tehtiin heinätyöt ja lehdestettiin myös puita. Näin oli ns.kerppuja talven varaksi vitamiinien takaamiseksi. Paras aika oli tehdä ne alkukesällä, kun arvot korkeimmillaan. Ne niputettiin ja laitettiin kuivumaan roikkumalla ilmavaan ja pimeään paikkaan.  Nyt kun laiduntaminen on ollut tauolla yli 50 vuotta, se ikävä kyllä näkyy maisemassa. Tiedon lisääntyessä biosfäärilähettiläänä ajattelin kuinka voisi palauttaa tuon vanhan niittymaiseman. Onhan Sandholm osa Naturaa niin lintujen kuin kasvienkin osalta.  Näin ollen uskon, että lampaat soveltuvat varmasti hyvin tänne saaristoon kuten silloin ennenkin.  ...