Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Astrid Österlund (Sjöberg) Nagu, Sandholm Astrid palautuu mieleeni usein. Hänestä huokui jotain vahvaa ja periksiantamatonta asennetta. Olematta silti kova ja kylmä.  Alla muutama kuva hänen lapsuudestaan. Silloin ei kameroita ollut jokaisella ja kuviakin otettiin harvoin. Upeaa että muutamaan on tallentunut meille niin arvokas saariston emäntä. Oma Myrskyluodon Maijamme.                                                                         Astrid Sjöberg Sandholmassa,                                                                                ...

    Saaristoonkin saapui lokakuun lopussa harmaus ja sade. Mikä sen ihanampaa kuin sytyttää puuhellaan tulet ja antaa sen levittää lämpöistä hehkuaan mökin tupaan. Sängyssä lämpöhuopa lämmittää ja muuten kuljetaan villasukat jaloissa sekä villapaita päällä. Tee tai kahvi maistuu aina niin hyvältä ja siitä näkee kostean lämpimän höyryn nousevan mökin ilmaan. Lämmitän käsiäni mukia vasten. Ah´tässä on niin hyvä olla. Vanha seinäkello tikittää turvallisesti muistuttaen ajan kuluvan hiljalleen eteenpäin vaikka itse nautinkin ajan seisahtumisesta juuri tähän hetkeen. Aistini avoinna. Luonnon eläimet ja kasvit hiljentyvät tunnustelemaan säätä. Välillä voi tuntea yön kylmänilman purevuuden ja päivällä taas lämpöä. Toinen päivä voi olla myrskyä ja tuulta niin että tuntuu kuin lentoon voisi lähteä, kalliotkin ovat kylmenneet ja tulleet liukkaiksi alustoiksi sammaleen ja jäkälän kastuessa. Polkujen kulkijan kannattaa olla varovainen. Yks kaks voi nähdä vilahduksen kotkasta joka liitelee...

Luonnnosta voi  nyt aistia --sen valmistautumisen talven tuloon.  Ilmat ovat viilenneet ja merikin jo jäähtynyt, linnut alkavat kokoontua yhteen, päivät ovat lyhentyneet... Lehtipuut alkavat vetää nesteensä runkoa ja juuristoa kohti josta sitten keväällä voi uusin voimin ponnistaa. Lehdet värjäytyvät vihreästä punaiseksi, keltaiseksi, lilaksi ja ruskeaksi lopuksi muuttuen taipuisasta --hapertuvaksi ja murenevaksi --tuulen mukana laskeutuvaksi lehdeksi.  Josta tulee matojen möyhiessä jälleen ravintoa ja multaa.  Vähän kuin ihmiselon kulku ...nopeutettuna. Ehkä nämä vuodenajat ovatkin meille hyvä muistutus elämänkulusta ja sen rajallisuudesta mutta samalla lohdullista että olemme iäti osa tätä luonnon kulkua.... Joka puolella voi nähdä oranssinpunertavaa marjaa eli on ruusun kiulukoita, tyrni marjoja ja pihlajanmarjoja. Kanervan kasvustotkin hehkuvat punan eriväreissä.  Kukkia kukkii vielä esimerkiksi tuoksukurjenpolvi, ketomansikka, maarianohdake, kallioketo-orvo...

Meri velloo ja lainehtii kun saavumme meriväylien ylitse, ristiaallokolta ei voi välttyä. Vaikka ei sada -- vettä roiskuu veneen laseihin niin, että näkymä sumentuu ja vesinorot muokkaavat näkemääni epätodellisen tuntuisesti. Ihastelen pilviä, merta ja siitä kohoavia luotoja, saaria sekä kareja. Joka kerta ne kuvastuvat erilailla keväällä--kesällä--syksyllä--talvella. Nyt syksyn ruska tekee puista erivärisiä väripilkkuja maisemaan. Välillä olemme ison aallon harjalla ja moottorin äänet hiljenevät sen voimasta. On kuin moottori pysähtyisi , tekemättä kuitenkaan sitä. Hetken päästä olemme jälleen aallon pohjalla ja moottoriin tulee normaali ääni.  Tässä matkassa saa liikuntaa niin keskivartalolle samoin kuin sisäisille lihaksillekin. Kun hytkyy ja keikkuu --rytkyy ja notkuu. Tasapainoaistikin saa harjaannuttaa itseään 😉. Meri on turvallinen ja samaan aikaan pelottava. Se antaa ja se ottaa. Sitä kohtaan on tunnettu tuhansia vuosia kunnioittavaa pelkoa. Onhan se tärkeä ravinnon antaja...

Elokuu on jo lopuillaan, illat pimentyneet ja lintujen kesäinen sirkutus vaimennut. Jostain kuuluu välillä tintin ääni. Hämähäkkejä verkkoineen on ikkunat ja puiden välit täynnä. Ne tarttuvat tahmeasti hiuksiin ja kasvoihin kun kulkee puutarhassa luumupuiden välissä. Muutama perhonen lentelee vielä siellä täällä.  Nyt on myös isojen vihreiden hepokattien aikaa, hauskoja otuksia kaikenkaikkiaan.  Sää on vaihteleva ja välillä saa takin laittaa tiukasti kiinni kunnes hetken päästä pitää se avata kun aurinko pilkistää ja lämmittää.  Ruohokin on pidentynyt kun viimein on sadetta saatu saaristossakin yllin kyllin. Sitä sitten ajeltu kun sade tauonnut. Piparjuuri innostunut myös viimein kasvamaan , kesäkuumalla ei kasvustoa näkynyt. Illalla sauna kutsuu ja uskaltauduin vielä meren syliinkin laskeutua -- vesi olikin lämpimämpää kuin ilma.  Meri on nyt kirkas ja vedenpinta korkealla, meduusat alkavat kerääntyä ja niiden vaalean punertava pinta näyttää kauniilta. Ne liikkuvat ...

Sandholmassa näkyy ajanpatina eritavoin. Olkoon se sitten rantavaja, venetalli, mylly, navetta, mankelitupa, kiviaidat, veneverstas, laituri tai pyykkitupa.  Suurin osa onkin upeita näytöksiä puukäsityötaidoista ja taitavuudesta käyttää materiaaleja säästeliäästi. Rakennuksia rakennettu esim.meren tuomista puista, hirsistä sekä puulaatikoista joita rahtialuksista tippunut meren velloessa.                          Kuonatiili kuvaaja:M.Vuolle 29/7/21 Eräs materiaali joka on vanginnut katseeni useasti löytyy navetan seinästä. Se on kaunis lasittuneelta pinnaltaan ja kestänyt ajankulkua varmaan 100 vuotta. Materiaali on kuonatiili ts. Slagitiili. Sitä valmistettiin sivumateriaalista jota syntyi masuuniuunien käytössä 1600-1900 luvuilla. Hienoa kuinka on osattu hyödyntää ns.jäte --käyttökelpoiseksi tuotteeksi.  Nyt kävijä voi täälläkin nähdä noita kauniita vihertäviä, lasisia tiiliä sekä pohtia mitä niillä olisi kerro...

  Kesäinen helle on pitänyt otteessaan monta päivää, mutta nyt näyttää merisumu ja saderintama tekevän tuloaan. Edes pienen hetken helpotusta ihmisille, eläimille ja kasveille.  Yllä oleva kuva on otettu Kirjaisten yhteysaluslaiturin ääreltä. Lämpö ja aurinko vielä helli tuolloin matkan alkaessa. Nordep matkasi tuonne sumuun me matkustajat kyydissään klo 9 jälkeen.  Tässä on aluksen reitti, jos joka saaressa käytäisiin. Meidän kohde on Sandholm ja sinne päästiin kun ensin oli Borstössä käyty.  Yksi matkan eläväinen saari jää tässä taakse ja matka jatkuu merisumun keskelle ja saaren hävitessä näkyvistä.  Ennen Sandholmaan kääntymistä näkyi merellä upea salamointi. Ja pientä sateen vihmontaa. Laiturilta ehdittiin tavarat saada mökkiin ja sitten kuunneltiin kaukaista jylinää, jostain Sauvon suunnalta.  Iltapäivällä olikin taas jo aurinkoa, mutta helle oli antanut periksi. Ja lämpötila +18.  Iltakävelyllä kallioilla <3 kalliot tarjoavat kuin polun matka...