Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Sandholman harmaat ja jäkälöityneet kiviaidat ovat palvelleet ihmisiä jo ainakin 1600 luvulta saakka. Kerrotaan, että Ström - Anti niitä tehnyt.                                   Copyright:Marika Vuolle Kiviaidat ovat osa kulttuuriperintöä ja historiaa, jota meidän tulee edelleen vaalia.  Näiden kauniiden ja kestävien kiviaitojen tarkoitus on ollut pitää karja omilla alueillaan ja samalla pihapiiri ja kasvimaa alueet suojata villieläimiltä. Kiviaidoissa on porttiaukkoja, joista karjaa siirrettiin laidunmailta toisille.  Kiviaidan valmistus on vaatinut paljon hartiavoimia tässä kivikkoisessa maastossa. Rannassa on myös useita lyhyitä kivilaitureita, joita suojellaan tarkasti. Kiviä ei saa heittää mereen vaikka lapset niin kovin sitä haluaisivat tehdä. Ei sitä voi täysin ymmärtää, mikä työn määrä näissä rakennelmissa onkaan ollut.     ...

  Anna Emilian ja Emil Albert Sjöbergin tyttäret Sandholman saarelta.  Kuvassa näet kauniit Sandholman siskokset Julia ja Astrid Sjöbergin . Julia avioitui ja muutti Träskholmiin miehensä luo. Hän sai kaksi poikaa (Frejvid ja Frej) ja nuorena sitten kuoli tuberkuloosiin.  Astrid oli tällä välin Turussa lastenhoitajana ja oli rakastunutkin. Elämä ei kuitenkaan mennyt kuten nuori neito oli ajatellut.  Vanhemmat kutsuivat tyttären kotiin. Tytär kertoi iloisena rakastuneensa ja haluavansa avioitua rakkaansa kanssa. Mutta vanhemmat eivät tätä hyväksyneet ja niin vain piti Astridin hyväksyä ettei elämä suju niin kuin haluaa. Viesti piti mennä välittämään sulholle Turkuun, matkattiin siis Lökholmaan ja sieltä soitettiin sulholle, että suunnitelmat muuttuivat. Astrid jää Sandholman emännäksi ja auttamaan vanhempiaan. Voimme vain kuvitella miltä tuo matka onkaan tuntunut tuon nuoren neidon sydämessä. Kyyneleetkin varmasti valuneet poskiaan pitkin --ainakin omassa sängyssä m...

Merilinnut Haahka, pilkkasiipi, meriharakka, kyhmyjoutsen, merikotka, merimetso, merilokki ja rantasipi jne. Saaristossa on paljon merilintuja. Näitä on vuosien saatossa hyödynnetty ravinnoksi ja lämmönlähteeksi. Esimerkiksi alleja metsästettiin keväisin ulkoluodoilla. Saaliiksi saadut suolattiin ja syötiin pitkälle talveen. Enimmäkseen saaliiksi valikoitui uroslintuja, koska niistä ei saanut hyötyä jatkoa ajatellen. Naaraat saivat munia ja vuorasivat pesät untuvillaan ja niiden hautoessa tuli uusia lintuja ruuaksi.    Vesilintujen pesiin jätettiin aina muutama muna, jotta emo ei jättäisi pesää. Ja näin kantakin pysyy voimissaan.  Munia käytettiin aivan tavallisesti ruuanlaittoon, tehtiin lättyjä ja paistettiin munakkaita. Myös säilöminen onnistui ns. vesilasi systeemillä. Apteekista ostettiin natriumsilikaattia ja sitä sekoitettiin oikeassa suhteessa tarvittavaan vesimäärään. Näin munissa olevat huokoset tukkeutuvat, eikä bakteerit pääse tuhoamaan munansisusta. Munat saa...

Kuvittele millaista se on ollutkaan asua talvella keskellä merta. Luonto on hiljennyt ympärilläsi, linnut muuttaneet pois tai siirtyneet avoimemmille vesille. Kuulet tuulen ja kaukaisen kuminan isoista jäänmurtajista. Hiiri saattaa tepastella seinänraossa etsiessään kätköjään. Vanha puinen seinäkello raksuttaa tuttuun tapaansa seinällä, jossa se vuosikymmeniä on aikaa näyttänyt.  Ei ole puhelinta tai sähköä. Asiat toimivat luonnon omassa rytmissä. Aamulla lähdetään lypsylle vielä kuun kajastaessa pilvien takaa. Astut kivirappuja ylös ja avaat narisevan lautaoven navettaan. Lehmien lämpö höyryää ylöspäin navetassa ja pian saat painaa pääsi niiden lämmintä kehoa vasten lypsäessäsi lämmintä maitoa ämpäriin. Olet vain. Omat ajatukset ja lehmien örähdykset kanssasi. Välillä joudut torumaan, kun lehmä pyrkii liian liki sinua.   Ulos astuessa viima puree varmasti poskipäitä ja välillä jäiden ritinä kuuluu talolle saakka. Mökissä asutaan talvisin pienemmässä tilassa, kun keittiössä ai...

Tuulimylly  (jalkamylly) Näitä upeita rakennustaidon näytteitä on ollut Varsinais-Suomessa jo 1400 -luvun puolivälistä saakka. 1800- ja 1900- luvun vaihteessa niitä oli Suomessa arviolta 20 000, nyt enään noin 600 kappaletta. Ja yksi siis täällä Sandholmissa. Se on osa tärkeää historiaa ja muistoja menneiltä ajoilta. Ikää sillä on perimätiedon mukaan jo yli 200 vuotta. Tuulimylly kuuluu näkyvästi Sandholmin kulttuurimaisemaan. Se on rakennettu saaren korkealle kalliolle, jossa sen siipiin saadaan mahdollisimman paljon tuulta. Tämä rakennus on täyttänyt aiemmin tärkeän tehtävän saaren ja lähisaarien asukkaille. On jauhettu viljaa niin karjan, kuin ihmistenkin tarpeisiin sekä tuotettu päreitä kattojen valmistukseen. Samalla se on toiminut kokoajan tärkeänä maamerkkinä merenkulkijalle.                                           ...

                                                      Copyright: M.Vuolle Sandholm on saari, jossa runosuoni sykähtää ja kirjailijan luovuus pääsee valloilleen. Taidetta on synnytetty täällä niin maalauksin kuin kirjoinkin vuosikymmenten ajan. Astrid Österlund os. Sjöberg kirjoitti kaksi kirjaa saariston elämästä. Teokset ovat nimeltään: Dyningar v.1996 ja I havets famn v.1989 --kirjoitettu nimellä Anna Isaksson. Nämä voit löytää luettavaksesi Paraisten kirjastosta.  Kirjat kertovat millaista elämä silloin ennen vanhaan oli. Ja ne pohjautuvat elämäntarinoihin ja kertomuksiin, joita jälkipolville on kerrottu. Nämä kirjat ovat aitoa ja ainutkertaista kertomakirjallisuutta saaristonhistoriasta, joita ei kukaan enään ole kertomassa. Astrid syntyi Sandholmiin v. 1906 ( Venäjän keisarikunnan itsehallinnollinen eli autonominen ...

  Sandholm vaikuttaa rauhoittavasti. Kuulen äänet ja havaitsen tuoksut erilailla, kun olen läsnä, juuri tässä ja nyt. Täällä loppuu arjen kiire. Mitä tuoksuja tunnen? Meren suola, rakkolevä, punertavat kanervat, suopursut, niittykukat, auringon lämmittämä kallio. Se mitä ihmislapsi saa aistia riippuu vuodenajasta, mutta aina on jotain mitä kokea. Onko se tuuli hiuksissa? vai kenties merisumu kasvoilla? Ehkäpä kallioiden sileys? Ja nuo upeat auringon nousut ja laskut, niihin ei kyllästy. Aina uudenlainen taivaallinen maalaus edessäni ihmettelen ja yritän vangita tuon hetken, siinä kuitenkaan onnistumatta.  Olen kuin symbioosissa luonnon kanssa. Noudan vettä kaivosta, haen puita puuhellaan, teen puutarha-askareita ja koko tämän ajan saan kokea saariston ainutlaatuisen luonnon monimuotoisuuden ympärilläni. Ajattelen touhutessani edesmenneitä ihmisiä, jotka tällä saarella ovat asustaneet. He ovat rakentaneet laajat kiviaidat, jauhaneet jauhot, lypsäneet lehmät, kerineet lampaat, ...

  Sandholm on saari Saaristomeren kansallispuistossa suojaisessa lahdelmassa. Asutusta saarella on ollut jo 1600-luvulta lähtien. 1700-luvulla saari jaettiin kahteen osaan: Östergård ja Westergård. Joissakin lähteissä mainitaan myös Norrgård.  Venetallit, kivilaiturit sekä muut vanhat rakennelmat huokuvat kalastajasukujen historiaa. Voi vain kuvitella miltä on tuntunut lähteä säässä kuin säässä kokemaan verkkoja, toivoen että saalista saa ja jos hyvin käy niin myytäväksi asti. Sekä mennä lypsämään lehmiä syksyllä aamunpimeydessä, kun vain tähdet ja kuu valaisevat polkua, joka johtaa navetan lämpöön.  Kulttuuriympäristö koostuu kiviaidoin rajatuista laidun- ja niittyalueista sekä pienestä kyläasutuksesta. Jatulintarha eli toiselta nimeltään Jungfrudans löytyy laakealta kalliolta. Muutamaa luontopolkua kävellen voi tutustua saaren luontoon.  Saaren vanha mylly löytyy Östergårdista ja se onkin tärkeä tunnusmerkki saarelle. Viljoja on sillä jauhettu aikoinaan jauhoksi a...