Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Edvin Hjalmar Österlund syntyi Björkholmin saaressa Nauvossa.  Vanhemmat olivat Karl Hjalmar ja Elin Amanda. Sisaruksia oli hänellä kolme : Karin, Karl ja Ellen. Karin kuoli nuorena mereen hukkuen. Koulua Björholman saaresta käytiin Käldingessä, Nauvon Lillandetissa.  Alla kuva yhdestä koulukuvasta. 30 luvulla saaristossa nuoret tutustuivat kirkonmenoissa tai vaikkapa laituritansseissa. Silloin tapasivat myös nämä kaksi eli Astrid Sandholmasta ja Edvin Björkholmasta. Sota kutsui tämänkin nuoren saaristolaisen armeijan palvelukseen. Tästä muistona meille jälkipolville on säilynyt kunniakirja Mannerheimilta.  Astrid jäi pienen lapsen ja vanhempiensa kanssa Sandholmaan, odottaen, murehtien...kuinka miehen käy.  Edvin selvisi sodan kurimuksesta ja saapui saareen perheensä luo. Hän jatkoi veneenrakennusta, jonka oppinut jo synnyinkodissaan.  Ikävä kyllä Edvinin omaan käyttöön valmistama fiskari on myyty 90 luvulla Lindqvist:lle Nauvoon. Nyt tietoa ei ole jäljellä--- ...

"Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa"sanotaan... Tämä ei kyllä sovellu aina, kuten nyt ollessani täällä Sandholman sylissä.  Suon ja vihreän niityn  tuoksu. Satakielen upea jokavuotinen ilo laulu. Peipon, pääskysen tai lokin äänet. Taivaan erisävyt vaihtuessaan valon, vuodenajan ja ilmavirtojen mukaan.  Merisumun kostea kosketus (kosteutus) osuessaan iholle. Tämän sain eilen jälleen kokea , sopivasti saunan jälkeen olikin ihohuokoset avoinna tälle luonnon tarjoamalla kasvohoidolle. Ei tarvinnutkaan pullosta kasvovettä suihkutella 🤭 Laivojen ja veneiden äänet mereltä. Tai ukkosen jylinä kun se vyöryy saaren ylitse, iskien ja jytisten sekä välillä iskien kallioon. Sen voima tuntuu ja vangitsee pienen ihmisen. Itikoita ei onneksi vielä ole riesaksi asti. Keskikesällä saa kyllä taas hyttysmyrkkyjä käytellä, kun jostain syystä maistun niiden mielestä niiiiiiiiin hyvältä. 

                                                                           Kalastajan näkymä Jotta täällä ulkosaaristossa saattoi selvitä, piti olla tiettyjä luonteenpiirteitä. Säällä kuin säällä oli uskallettava lähteä verkot noutamaan tai laskemaan. Aamulla piti ennen auringon nousua olla ylhäällä ja valmistaa aamupala sekä hoitaa eläimet. Ei kysytty, jaksatko ?  Verkkojen tekeminen ja korjaaminen oli tärkeää työtä jonka isäntä ja vanhemmat lapset saivat tehdä. Yhden ison verkon valmistaminen vei aikaa jopa koko talven. Tässä kyllä pitkäjänteisyys ja huolellisuus tulivat tarpeeseen.  Maataloustyöt rytmittivät päivän ja vuoden kulkua. Samoin erilaiset kirkkopyhät. Nötön kirkolle matkattiin isojen pyhien aikaan ja kinkereitä pidettiin välillä isontalon sal...

  MORFAR eli mofa  ALBERT EMIL SJÖBERG (29.8.1877 - 28.5.1963) Albert tuli nuorena miehenä Sandholmaan  Lökholmista Anna Emilia Isakssonin puolisoksi. Elämä rakentui maatilan erilaisista töistä sisältäen kalastusta, karjanhoitoa sekä rakennustöistä. Pariskunta sai kaksi lasta Julian ja Astridin.  Monia kauniita puukäsitöitä  hän teki varmaankin talvipuhteinaan ja niitä säilynyt näihin päiviin saakka. Hänen käsissään syntyi niin naulakot kuin tuolitkin. Verkkojakin valmisti ja korjaili....vaikka muutama sormi puuttuikin, talvisen onnettoman reissun vuoksi. Sormet paleltuivat ja kuolio tuli.  Kesävieraita Sjöbergit majoittivat tilallaan ja kalaakin myytiin.  Syksyllä suunnattiin Turun Aurajoelle myymään eri tuotteita ja ostamaan tarvittavaa talven varalle.  Pääsipä mofa tervehtimään Nötöseen ihan itse presidentti Kekkostakin v.1961, kun hän saapui M/ S Östern aluksella saaristoa katsastamaan. 

Kaikkea sitä tuleekin pohdittua kun tällä saarella käyskentelee. Tänään kävelimme saaressa olevaan hiekkalahdelmaan.  Pohdin mitä sitä voisikaan syödä jos joutuisi saareen, josta ei yhteyksiä ulkomaailmaan. Ei edes TV ryhmää kuten Selviytyjillä 😂.  Tämäkin ranta hiekkapohjineen tarjoaa ainakin kahta mahdollista syötävää....voitko arvata mitä?  . . . . Yksi on: Euroopan merikaali (crambe          maritima) kuva:Marika Vuolle Merikaalia voi käyttää parsan tapaan. Ja siemeniä on keittiöpuutarhaan myynnissäkin esim: hyötykasviyhdistyksellä.  Toinen:  Käärmeen laukka eli Allium scorodoprasum. Tätä voisi käyttää vaikka tuon merikaalin maustamiseen 😌.  Näitä molempia kasveja yhdistää se, että ne ovat kulkeutuneet tänne ulkomerelle silloin muinoin merenkulkijoiden matkassa.  Kolmas syötävä:  Tutumpi ja polttavampi nokkonen ☺️. Ja tämä kasvi onkin oikea ravintopommi. Nokkosen lehtiä voi käyttää kastikkeessa, keitossa ja leivonn...

Aamu sarasti jälleen ☀️ ja ikkunasta ihailen ikiaikaisia kallioita kiviaitoineen. Lintujen liverrys kuuluu läpi seinien. Kevät on ja kova kiire laittaa pesää. Västäräkki pari lentelee kokoajan sitä ja tätä nokassaan jotta tuleville munille olisi lämmin paikka.  Kalliolla oleva käkkyräkoivu alkaa jo vihertää omassa kallion kolossaan. Tämä toukokuun aukeavien lehtien vehreys on aina yhtä hytkähdyttävää. Kahvipannu porisemaan ja ah sen tuoksu täyttää mofan mökin. Ja vanha seinäkello tikittää ja rytmittää saaren päivää. Näkyipä keittiön ikkunasta mustapääkerttukin lentelemässä. 

Tässä oman elämän aikana saanut oppia elämän kulun pysäyttämättömän ja armottoman ajankulun.  Anoppini on jo yli 80 vuotta ja oma tytär 8 vuotta. Kuinka paljon heidän kasvuaikoinaan onkaan eroa...viestintä, postin kulku, sähkö, kaupallisuus, tekniikka, merenkulku, saastuminen jne. Ei sitä oikein aina jaksa muistaa. Mutta molemmat viihtyvät toistensa seurassa ja oppivat toisiltaan.  Nämäkin ihanat pienet punaiset tuvat eri aikakausilta , mutta silti sointuvat hyvin yhteen.  Tässä ajanpatinoima lypsyveneen reuna. Vene jo päässyt lepäämään,  monet vuodet se sai tehdä matkoja ja olla työtehtävissä maidon keruussa Astrid mummun kanssa.  Sen matkan pää on häämöttämässä kukkamaan pohjana. Maatuu vähitellen. Tämä miljöö suo minulle inspiraatiota ja mielenrauhaa ♥️♥️  toivottavasti sinullekin ainakin näiden kuvien kautta.

  "En strimma hav Det är en strimma hav, som glimmar grå vid himlens rand, den har en mörkblå vägg, som liknar land, det är där min längtan vilar innan den flyger hem." ---Edith Södergran Itämeri on haavoittuva ihmisen toimille, koska se on niin matala. Suolapulsseja tulee harvoin Tanskan salmen kautta.  Suru on keväisin nähdä kuinka roskia on saapunut tänne ulkosaaristoonkin.  On monia hyviä järjestöjä jotka ajavat asiaa, mutta hidasta on tiedon perille meno --ympäri Itämeren matkustajia. Ehkä tieto kannattaisi jakaa useammalla kielellä 🤔 https://www.pidasaaristosiistina.fi/ https://itameri.fi/fi-FIhttps://wwf.fi/lahjoita/liity-kummiksi/itameri-kummi/?gclid=CjwKCAjwnPOEBhA0EiwA609RebkdWaireQUncDGEMvbd8ZrRFB9EO813EoGOBCJ4GOqNgTdlTd7oBRoCZlYQAvD_BwE https://www.sll.fi/mita-me-teemme/vedet/tavoitteemme/itameri/ https://johnnurmisensaatio.fi/itameren-suojelu/ https://wwf.fi/alueet/itameri/

M/S Nordep toi meidät jälleen turvallisesti perille. Kirjaisista startattiin klo 9.30. Väkeä oli aluksella mukavasti ja kun sää oli niin kaunis matkustajia oli niin kannella kuin sisätiloissakin.  Meri oli peilityyni ja aurinko lämmitti. Eväitä syötiin ja kahvitkin juotiin. Aika kului lehteä lukien ja piirroksia tehden.  Klo 13 aikoihin saavuttiin Sandholmaan. Laituriin astuessa saattoi välittömästi nähdä saaren rinteet, jotka loistivat sinisyyttään. Skillat on upeasti levinneet vanhoilla niittyalueilla.  Rinnettä kävellessä näkyi: skilloja, valko-ja keltavuokkoja, talven tähtiä. Puutarhassa kukkaloisto jatkui , narsissien ja liljojen kera.  Pääskysetkin saapuneet kesäpaikkaansa ❤️ niiden laulu kuuluu saariston kesään. Näkyihän västäräkkikin keräilevän ahkerasti pesätarpeita ja lepinkäinen jotain syötävää.  Vanha seinäkello vedettiin käyntiin ja niin taas tupa täyttyi tutusta tikityksestä. 

Kolmessa kymmenessä vuodessa on ulkosaariston kalasaaliit heikenneet. Olen katsellut mökin seinillä olevissa kuvissa kuinka ihmiset pitelevät käsissään isoja turskia ja kuinka verkkoja putsaillaan kalasaaliiden jälkeen. Niitä savustettiin ja suolattiin. Riittipä niitä myyntiinkin saakka.  Kampeloita tuli vielä oikein hyvin tuossa 90-luvun alkupuolella. Niitä savustettiin ja vietiin sukulaisillekin mantereelle suurena herkkuna joka suli suuhun.  Kun Sandholman emäntä tarjosi ruokaa, soitteli hän ns.vellikelloa. Sen ääni kantaa edelleenkin ihan rantaan saakka.  Astrid laittoi joskus "rimsalt" kalaa, eli perunat laitettiin kiehumaan ja kuminaa sekä tilliä hiukan. Ahvenet siihen päälle valmistumaan kun perunat miltei kypsiä. Ja aijai kuinka maistuikin hyvältä.  Kerranpa sai tämä mantereentyttö maistaa ihmeellisiä lihapullia. Olivat kyllä herkullisia. No sittenpä kysymään mitä nämä oikein olivat, osaisinko minäkin tehdä? Astrid kertoi ja minä järkytyin...Allinpulliahan mi...

Laitumet  ovat todella tärkeitä alueita, jotta kasvusto ja eliöstö pysyisi monipuolisena. Laiduntaminen on pitänyt alueita hyvinä ja ravintorikkaina. Lampaat ja lehmät ovat toimineet maisemanhoitajina eri saarilla ja luodoilla. Kun yksi laidun syöty vaihdettiin niiden paikkaa veneellä vieden.  Ensin lampaat piti löytää 🤭. Siinä olikin oma hommansa. Laajoilta kallioilta ja katajikoista.  Vettä lampaille löytyi kallio väleistä, suon alueilta ja lähteistä. Nämä lampaat olivat tärkeitä, kuten näet kuvasta Astrid oli niiden villankin suojannut tarkkaan.  Vuonna 1971 viimeiset lampaat lähtivät ja laitumet jäivät tyhjiksi.  Mitä tästä on seurannut 50 vuoden aikana? Vuonna 2021 saaria peittää lepikot, kanervikot, matalat katajikot. Perinnebiotooppi on tullut uhanalaiseksi.  Sandholmassakin aikoinaan ollut hiekkainen laakso on nyt peittynyt villiruusuun, jäkälään, katajikkoon sekä heiniin. Ketokasvitkin siis vähentyneet, tukahtuen kasvillisuuden alle.  Niittyj...

Erilaiset käsityötaidot olivat arvossaan :-)   Niitä täällä Sandholmassa on opeteltu, opittu ja osattu käyttää sekä näin selvitty ankarastakin elämästä.  Mofa eli Emil Albert Sjöberg (29.8.1877-28.5.1963) muutti tänne Sandholmaan vävyksi, ja teki maatalous sekä kalastustöitä. Rakensi huonekaluja sekä käyttötarve esineitä.  Hän sai tilan perijäksi jääneen Anna Emilian (os. Isaksson 17.5.1874- 19.12.43) kanssa kaksi tytärtä Julian ja Astridin. Julia muutti miehensä mukaan.  Edvin tuli sitten Nauvon Björkholmista 30 luvulla Astridin puolisoksi ja tilanpitäjäksi. Kalastettiin, metsästettiin, rakennettiin sekä sodassakin käytiin. Sodan käynnistä ei puhuttu, joten siitä vain jäljellä merkintöjä valokuvissa tai ansiotodistus Mannerheimilta.  Edvin oli kätevä puutöiden tekijä ja valmistikin huonekaluja sekä veneitä. Verkkoja korjailtiin ja köysimattoja punottiin. Näitä vieläkin ihailemme.  Tulee muistaa, ettei käytössä ollut sähköä. Joten porattiin käsiporalla...