Sandholm itämeren sylissä /Sandholm in the BalticSea

Sandholmassa näkyy ajanpatina eritavoin. Olkoon se sitten rantavaja, venetalli, mylly, navetta, mankelitupa, kiviaidat, veneverstas, laituri tai pyykkitupa.  Suurin osa onkin upeita näytöksiä puukäsityötaidoista ja taitavuudesta käyttää materiaaleja säästeliäästi. Rakennuksia rakennettu esim.meren tuomista puista, hirsistä sekä puulaatikoista joita rahtialuksista tippunut meren velloessa.                          Kuonatiili kuvaaja:M.Vuolle 29/7/21 Eräs materiaali joka on vanginnut katseeni useasti löytyy navetan seinästä. Se on kaunis lasittuneelta pinnaltaan ja kestänyt ajankulkua varmaan 100 vuotta. Materiaali on kuonatiili ts. Slagitiili. Sitä valmistettiin sivumateriaalista jota syntyi masuuniuunien käytössä 1600-1900 luvuilla. Hienoa kuinka on osattu hyödyntää ns.jäte --käyttökelpoiseksi tuotteeksi.  Nyt kävijä voi täälläkin nähdä noita kauniita vihertäviä, lasisia tiiliä sekä pohtia mitä niillä olisi kerro...

  Kesäinen helle on pitänyt otteessaan monta päivää, mutta nyt näyttää merisumu ja saderintama tekevän tuloaan. Edes pienen hetken helpotusta ihmisille, eläimille ja kasveille.  Yllä oleva kuva on otettu Kirjaisten yhteysaluslaiturin ääreltä. Lämpö ja aurinko vielä helli tuolloin matkan alkaessa. Nordep matkasi tuonne sumuun me matkustajat kyydissään klo 9 jälkeen.  Tässä on aluksen reitti, jos joka saaressa käytäisiin. Meidän kohde on Sandholm ja sinne päästiin kun ensin oli Borstössä käyty.  Yksi matkan eläväinen saari jää tässä taakse ja matka jatkuu merisumun keskelle ja saaren hävitessä näkyvistä.  Ennen Sandholmaan kääntymistä näkyi merellä upea salamointi. Ja pientä sateen vihmontaa. Laiturilta ehdittiin tavarat saada mökkiin ja sitten kuunneltiin kaukaista jylinää, jostain Sauvon suunnalta.  Iltapäivällä olikin taas jo aurinkoa, mutta helle oli antanut periksi. Ja lämpötila +18.  Iltakävelyllä kallioilla <3 kalliot tarjoavat kuin polun matka...

Istun Sandholman mofan mökin puutarhassa. Katseeni kiertää ja ajattelen kuinka siunattu voinkaan olla tässä.  Toukokuun lopun aurinko lämmittää juuri nyt ja luonto liki kohisee kasvaessaan kohti kesää. Peippopari istahtaa viereeni luumupuun oksalle, katsomme hetkisen toisiamme kunnes linnut päättävät jatkaa touhujaan pesän parissa läheisessä lehtikuusessa.  Kuuntelen kuinka pääskyt narskuvat lentäessään hyönteisten perässä.  Satakieli laulaa isontalon läheisissä puissa. Lokit laulavat omaa lauluaan. Perhoset tanssivat tanssiaan auringon lämmittävissä säteissä. Välillä nekin levähtävät kevätvuohenjuuren kukan päälle. Eikä voi välttyä näkemästä kun pieni hiiri ykskaks vilistää heinänkorret heiluen omia polkujaan.  Puutarhassa kukkii tällä hetkellä särkyneet sydämet, tulppaanit, kesäkuuruohot, narsissit ja keisarinpikarililjat. Nupullaan ovat jo mummun upeat unikot. Vanha hajonnut aurinkokello nojaa kiveä vasten ja sitä pitävä mies vain jaksaa kantaa kelloaan. Sinkkiämp...

Edvin Hjalmar Österlund syntyi Björkholmin saaressa Nauvossa.  Vanhemmat olivat Karl Hjalmar ja Elin Amanda. Sisaruksia oli hänellä kolme : Karin, Karl ja Ellen. Karin kuoli nuorena mereen hukkuen. Koulua Björholman saaresta käytiin Käldingessä, Nauvon Lillandetissa.  Alla kuva yhdestä koulukuvasta. 30 luvulla saaristossa nuoret tutustuivat kirkonmenoissa tai vaikkapa laituritansseissa. Silloin tapasivat myös nämä kaksi eli Astrid Sandholmasta ja Edvin Björkholmasta. Sota kutsui tämänkin nuoren saaristolaisen armeijan palvelukseen. Tästä muistona meille jälkipolville on säilynyt kunniakirja Mannerheimilta.  Astrid jäi pienen lapsen ja vanhempiensa kanssa Sandholmaan, odottaen, murehtien...kuinka miehen käy.  Edvin selvisi sodan kurimuksesta ja saapui saareen perheensä luo. Hän jatkoi veneenrakennusta, jonka oppinut jo synnyinkodissaan.  Ikävä kyllä Edvinin omaan käyttöön valmistama fiskari on myyty 90 luvulla Lindqvist:lle Nauvoon. Nyt tietoa ei ole jäljellä--- ...

"Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa"sanotaan... Tämä ei kyllä sovellu aina, kuten nyt ollessani täällä Sandholman sylissä.  Suon ja vihreän niityn  tuoksu. Satakielen upea jokavuotinen ilo laulu. Peipon, pääskysen tai lokin äänet. Taivaan erisävyt vaihtuessaan valon, vuodenajan ja ilmavirtojen mukaan.  Merisumun kostea kosketus (kosteutus) osuessaan iholle. Tämän sain eilen jälleen kokea , sopivasti saunan jälkeen olikin ihohuokoset avoinna tälle luonnon tarjoamalla kasvohoidolle. Ei tarvinnutkaan pullosta kasvovettä suihkutella 🤭 Laivojen ja veneiden äänet mereltä. Tai ukkosen jylinä kun se vyöryy saaren ylitse, iskien ja jytisten sekä välillä iskien kallioon. Sen voima tuntuu ja vangitsee pienen ihmisen. Itikoita ei onneksi vielä ole riesaksi asti. Keskikesällä saa kyllä taas hyttysmyrkkyjä käytellä, kun jostain syystä maistun niiden mielestä niiiiiiiiin hyvältä. 

                                                                           Kalastajan näkymä Jotta täällä ulkosaaristossa saattoi selvitä, piti olla tiettyjä luonteenpiirteitä. Säällä kuin säällä oli uskallettava lähteä verkot noutamaan tai laskemaan. Aamulla piti ennen auringon nousua olla ylhäällä ja valmistaa aamupala sekä hoitaa eläimet. Ei kysytty, jaksatko ?  Verkkojen tekeminen ja korjaaminen oli tärkeää työtä jonka isäntä ja vanhemmat lapset saivat tehdä. Yhden ison verkon valmistaminen vei aikaa jopa koko talven. Tässä kyllä pitkäjänteisyys ja huolellisuus tulivat tarpeeseen.  Maataloustyöt rytmittivät päivän ja vuoden kulkua. Samoin erilaiset kirkkopyhät. Nötön kirkolle matkattiin isojen pyhien aikaan ja kinkereitä pidettiin välillä isontalon sal...

  MORFAR eli mofa  ALBERT EMIL SJÖBERG (29.8.1877 - 28.5.1963) Albert tuli nuorena miehenä Sandholmaan  Lökholmista Anna Emilia Isakssonin puolisoksi. Elämä rakentui maatilan erilaisista töistä sisältäen kalastusta, karjanhoitoa sekä rakennustöistä. Pariskunta sai kaksi lasta Julian ja Astridin.  Monia kauniita puukäsitöitä  hän teki varmaankin talvipuhteinaan ja niitä säilynyt näihin päiviin saakka. Hänen käsissään syntyi niin naulakot kuin tuolitkin. Verkkojakin valmisti ja korjaili....vaikka muutama sormi puuttuikin, talvisen onnettoman reissun vuoksi. Sormet paleltuivat ja kuolio tuli.  Kesävieraita Sjöbergit majoittivat tilallaan ja kalaakin myytiin.  Syksyllä suunnattiin Turun Aurajoelle myymään eri tuotteita ja ostamaan tarvittavaa talven varalle.  Pääsipä mofa tervehtimään Nötöseen ihan itse presidentti Kekkostakin v.1961, kun hän saapui M/ S Östern aluksella saaristoa katsastamaan.